IRC-Galleria

“ Yht'äkkiä tunsin kovan iskun vasemmassa olkavarressani ja näin hihani muuttuvan punaiseksi. Ei kipua. Ei ajatuksia. Jatkoimme yhä eteenpäin ja tunsin uuden, kovemman iskun. Tällä kertaa se osui päähäni. Kypäräni tuhoutui sirpaleen iskun voimasta ja oli lentänyt päästäni, pelastaen henkeni. Kasvoni olivat veren peitossa ja nenäni murtunut. Otsani ja poskeni olivat täynnä haavoja.

Kersantti, joka itsekin oli polveen haavoittunut, luuli minun kuolleen. Hän ryömi luokseni ottaakseen edes tuntolevyni mukaan. Hänen ilmeestään tiesin etten näyttänyt kovin hyvältä, mutta olin elossa.

Koska käteni tuntuivat yhä toimivan, jäin asemaani makaamaan ja tuijotin etumaastoa kiväärini tähtäimen lävitse. Nyt morfiini
sykki suonissani ja auttoi pahimman yli. Minua ei siirretty joukkosidontapaikalle, koska sellaista ei ollut.
Olimme saarroksissa..."

- - PFC Eduardo M. Aguilar, D Co, 2/327th IR - -