Ohitit kaiken muuttumatta, ilman haavaa
mutta nyt kohtaat heidät
lauluumme solmittuina - ajatuksiisi myös
kun yön pimeydessä - opit tuntemaan yön
opit: viisaiden tyyneys on salattua vihaa
että sen hinta on iäisyys
että se vetää sinut halki taivaan
halki kivettyneen talven
halki revityn ruusun
halki hain saalistusvetten
halki valtamerten mustan nielun
läpi kiven - läpi laavan
itseesi - paiseeseen täynnä ei mitään
jonka itsekin tajuat tyhjyydeksi
ja johon tiedät aina palaavasi
sen muuttumatta.