Päätinpä sitten leffatyyliin potkaista nohevasti oven auki; tähtäsin joka iskun viisaasti lukon kohdalle, niinkuin olin telkkarista oppinut (muutamalla huutoähkäisyllä tehostettuna.) About 10:n potkun jälkeen sainkin paljon puusälää, irtoavia metalliosia ja "o_O" -ilmeen kaupanpäälle.
Tässä vaiheessa nöyrryin soittamaan äidille ja kysäisemään vara-avainten paikkaa; mutta turhaan, sillä ne olivat heidän mukanaan. Kysyin vielä viattomasti, voisinko käyttää voimakeinoja, mutta äiti ei pitänyt ajatusta hyvänä (damn.) Aloin sitten tiirikoimaan kuistin ovea (jossa ei varsinaista lukkoa ole) auki ruuvimeisselillä vääntäen. Suurinpiirtein 15 min ehti kulua, kun ihme tapahtui; Sain väännettyä oven kahvan asentoon, jossa se aukenee!
*Suvi tuulettaa ja vannoo, ettei enää laita ovea lukkoon.*