Okei. Tämä pelko saa joitain ihan uusia mittasuhteita. Mun tekisi suunnilleen mieli hypätä vieressä istuvan Katrin syliin, koska mua vaan pelottaa niin paljon. En oikeastaan uskalla edes nousta tästä tuolista. Yritän vaan kuunnella Martikaista, että pelottaisi vähemmän, mutta en pysty keskittymään mihinkään, kun vaan tärisen ja tärisen. Taidanpa lopettaa niiden kirjojen lukemisen tähän paikkaan. Toisaalta mua tosin pelottaa sekin, että ne jäävät vainoamaan mua jos en lue niitä.
Niissä siis tulee maailmanloppu, ja niissä kerätään kahdeksankymmentä ihmistä sukkulaan, joka on täytetty alkeellisella horrostekniikalla. Kapselit, joihin ihmiset ahdetaan, ovat pieniä ja ne ovat päällekkäin. Horrostekniikka pysäyttää ihmisen sydämen ja aivot, mutta yhden matkustajan aivot eivät sammu. Maapallo hajoaa kolmeksi kappaleeksi asteroidin törmäyksen myötä.
Kaikki tämä pelottaa ehkäpä ihan inhimillisestä syystä. Tosin se on vaan kirja. Minun pitäisi kaiken järjen mukaan olla kyvykäs liikkumaan, aikuisen ihmisen. Mutta ei, minä vaan pelkään ja tärisen.