IRC-Galleria

Tämän päivän pakolliset kaksi sivua pidempää proosaa väännetty. Se etenee! Se etenee! Jännittää, että mitä siitä tulee, mutta tuo on vasta ekaa versiota. Unohdin myös luomisentuskassani pestä sekä mun että Katrin pyykit. Toivottavasti Katri ei syö mua sen takia... :D

Yritän tässä vääntää pidempää proosatekstiäni eteenpäin ja tajusin, että avustavat päähenkilötehtäväni, joita tarvitsisin elintärkeästi ovat ulkoisella kiintolevyllä, joka on rikki. En siis saa näitä elintärkeitä tehtäviä millään käsiini. Turhauttaa ja ahdistaa. Olen muutenkin ollut tuon tekstin kanssa syvissä luovuuskriiseissä. Ja on muutenkin yleisellä tasolla paska hetki. Kilpikonnahetki. Tekisi mieli itkeä ja huutaa. Ehkä se on tätä luovaa työtä tekevän tunneihmisen settiä. Ja nyt tulee vielä se biisikin, jonka mukaan tämä blogimerkintä on nimetty. Biisi tosin on All I CARE Is Dying eikä All I CREATE Is Dying. Oikeastaan tuo tarkoittaa kirjoittajalle melkein samaa asiaa. Kaikki mitä luon, kaikki mistä välitän.


IT`S SOMETHING I SCARED, IT`S SOMETHING I SCARED
A LOT THESE DAYS
IT`S SOMETHING I HAD AND SOMETHING I LOST
ALREADY IT HURTS, ALREADY IT PLACES ME TO WAIT
TO WAIT THE DAY I HAD TO PAY
SO HARD TO SAY, SO HARD TO SAY THAT IT`S TOO LATE
IT`S SOMETHING I HAD AND SOMETHING I LOST
IT STARTED TO RAIN, IT STARTED TO RAIN FROM MY VAINS
AND ALL I GIVE IS WORTH OF GIVING
ALL I CARE IS DYING
ALL I CARE IS DYING SLOW
OH, WHY THIS PAIN INSIDE WHEN YOU`RE THE ONE
WHO`S HEART IS BURNING DOWN
THE ONE YOU ARE THE ONE YOU`LL DROWN
THE ONE WHO`S HEART IS BURNING DOWN
-Charon

Farssin ensimmäisestä näytöksestä tuli hyvä palaute ja TEAK on julkaissut ennakkotehtävänsä. Mä aloitan kohta stressin. :D

Voi ääk! Pakko myös kertoa, että farssihuumassa, tai oikeastaan farssituskassa, mä unohdin myös ottaa pillerin! Shitheaven! :D

Mä yritän kirjoittaa farssia. Tai siis nyt mä kirjoitan tätä blogimerkintää sijaistoimintona farssin kirjoittamisen välttämiseksi. Mua ei nyt farssita. Ei sitten yhtään. Ei farssin farssia. Ei edes farssia farssin kirjoittamisesta, joka kyllä on yksi farssi. Farssin alku ei edes ole hauska. Absudi ja kummallinen, mutta ei hauska, paitsi välillä. Typerä farssi. Ei osaa. Ei pysty. Ei huvita. Ja mä aion yrittää TEAKiin dramaturgian linjalle, enkä saa edes yhtä farssintynkää aikaan. Ei farssi vieköön! Nyt on pakko yrittää!

En voi kirjoittaa tänne kaikkea. En vaan voi. En tiedä minne avaudun, kun kukaan ei enää jaksa kuunnella. Suklaalevy. Nyt iski pettymys omaan itseen. Iski tavallaan MM-hopeamitalistin pettymys. Miksi en ikinä voita silloin kun panokset ovat korkeat? Miksi voitan silloin kun tahtoisin hävitä. Olla viimeinen ja juhlia sitä. Tosin voitonjuhla ei vaatisi suklaalevyä ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että suklaalevy on suurin rakkauteni kohde.

Olipas se epäselvää purkamista ja koodikielisekoitusta. Mikä edes olisi palkinto? Ikuinen pikkusievä pseudo-onnellisuus omine ongelmineen ja riesoineen. En tahdo sitä. Mutta silti, jossain kaihertaa ajatus siitä, että jos sanan pseudo ottaa pois, jää jaljelle onnellisuus. Olisinko onnellinen? Tällä hetkellä taatusti, mutta olisinko sitä pitkään. Ehkä, ehkä en. Uskaltaisinko ottaa riskin, jos siihen tarjoutuisi mahdollisuus? Uskaltaisin. Se kannattaisi, muttei välttämättä kauaskantoisesti. Vaikea uskoa, että se olisi tasaista ja tylsää. En usko, että se olisi myöskään ikuista glamouria, mutta se olisi hauskaa ja vakavaa samaan aikaan. En tylsistyisi, mutten ahdistuisi keskustelun puutteesta. Pitäisin siitä. Varmasti pitäisin. Olisiko se tarpeeksi epätasapainoista ja tarpeeksi tulenarkaa minulle? Enkä uskalla nyt kirjoittaa, että olisi, koska jos sen kirjoittaisin tietäisin, että olen kiertänyt kehää, josta muodostuisi spiraali. Kehä kehältä symmetrisesti syvemmälle.

Ei Tsiisus mä olen hämärä. Toivottavasti et lukenut.

Kuuntelen musaa, kun nyt on menossa pelitilanne, jota en saa kuulla, koska David ei ole siinä tilanteessa mukana. Minä istun siis tällä hetkellä varsin tärisevän Davidin kanssa oven toisella puolella. Tämä eläytyminen alkaa mennä jo pelottavaksi... :D

Pelisession jälkeen haluaisin Sarianneen käymään. Toivon, että joku jaksaa lähteä. En saa nukuttua ennen kuin olen puhunut. Siitä syytän paitsi roolipeliä, myös Maus -sarjakuvaa, josta puhuttiin jo Katrin kanssa aiemminkin tänään, mutta roolipelin teemat sekoitettuna Mausiin ja Davidin ideologiaan saavat mun pienen offgame ajatteluelimen laukkaamaan.

Koen kyllä, että roolipelaaminen on ennen kaikkea maailman paras ajanviete ja äärimmäistä eskapismia, jossa ei kyllä ole mitään vikaa. Päinvastoin. Rakastan itseasiassa roolipelaamista ajoittain enemmän kuin omaa elämääni, josta en tiedä tällä hetkellä läheskään niin paljoa kuin Davidin elämästä. Davidilla on tulevaisuus. David tietää, mitä tahtoo. Minä en. Tosin en kyllä haluaisi jotutua Davidin saappaisiin muuten kuin roolipelissä. Viihdyn varsin hyvin Kaisana. Ainakin silloin kun saa roolipelata. :D

Yö tuli. Kohta on yö mennytkin. Odottelen ja odottelen. Vähäinen väsymys katosi. Ei ole hyvä nukkua yksin, kun on tottunut Katrin ja Sussun tuhinaan. Mikkis saattaa tulla käymään täällä ja sitäkin odotan. Olisi edes valvomisseuraa. Ei ole hyvä tämä yökukunta. Eilen oli mahtava Apulannan keikka ja torstaina oli hauskaa Weezyisen Weezyn kanssa Hevimiesten megapeli-illassa! Bingo bango bongo mulle rakas ompi Kongo! <3 :D Ja tietty Hevonen! :D Eikä pidä unohtaa että This is Persus-ED! :D

Laittaisi se Mikkis edes viestin niin tietäisin rupeanko ajattelemaan nukkumista. Se ei sitten ikinä osaa ilmoittaa liikkeistään! :D

Sunnuntaita kyllä odotan monestakin syystä. Yksi niistä on DAVID KISSIMYYR! Eli mun roolipelihahamo, johon olen jostain kumman syystä hullun kiintynyt. Sain jopa torstaina melkein raivarin Davidin puolesta! Piti juoda litra vihreä teetä ennen kuin rauhoituin. No ehkei ihan litraa, mutta kupillinen ainakin ja mulla on iso kuppi!

Kirjoitin tänään viisi runoa ja toivon, että joku lukisi ne joskus opistolla vaikka. *wink ;)* Ne kertovat kaipuusta ja naiseudesta. Ja vähän myös siitä, millaista on hiljaisuus.

-Gartie

Okei. Olin katsomassa uusimman Bondin eilen ja Daniel Craig hulluuteni kasvoi äärimmäisiin mittoihin. Niin suuriin, että laitoin yöpöydälleni lehden sivun, jossa komeilee Daniel Craig puku päällä. Hot on! <3
Harjoitin tänään myös megastalkkausta. Otin vieraslistan pois päältä ja stalkkasin ihmisiä himona. Tänään oli myös huoneen A202 suuri siivouspäivä ja kävelylläkin käytiin ja suunniteltiin ropea. Oli upeaa. Kiitos kivasta päivästä mun aarrekämppiksille, Susannalle ja Katrille. :) <3

Öääh. Ei mitään tekemistä, kun ei huvita pakata. Tänään pitäisi lähteä Orivedelle, mutta mä haluaisin nähdä mun Weezykän ennen sitä, mutta mulla on treenit, jonne haluan myös, vaikka se ei olekaan järkevää, koska mulla on kaksi murtunutta varvasta. Ja mua jännittää treenit ihan sikana. Musta tuntuu siltä, että Tiuku ei enää osaa mitään, ja että se ei mitenkään ole valmis virallisiin joulukuussa, joka oli mun tavoite, kun kesän tavoitteet meni poskelleen.

Mutta nyt mä menen syömään jäätelöä ja sitten pakkaan.