IRC-Galleria

Joku on aina hereillä kello neljä
Häntä varten radiosta tulvii ohjelmaa
Joku on aina hereillä kello neljä
Hänen toimestaan lehti aamuksi kannetaan
Joku on aina hereillä kello neljä
Kuinka muuten kipsiveistos lohkeaa.


Miksi meillä on niin harvoin vaikeaa
Miksi meidän pitää syödä taikinaa
Miksi meidän pitää tottua hauskaan
Miksi kyselen ruokinta-aikaan?


Joku on aina valveilla kello neljä
Vain huoltoasemalla voi siten hengittää
Joku on aina valveilla kello neljä
Vain tehdasalueella on siten lämmintä
Joku on aina valveilla kello neljä
Jokainen saa jotain täydentää.
-Absoluuttinen nollapiste


MINÄ JUMALAUTA VIHAAN NÄITÄ ÖITÄ.

Voi pyhä biopommi! Miksi mä en nuku?

En halua en halua en halua en halua en halua en halua. Katri, Susanna ja Aila tietää mitä!

En jotenkin enää hallitse näitä iltoja. Aina iskee joku kumman apatia maailman puolesta. En oikein tiedä, mitä sille tekisin. Jos olisin kännissä niin itkisin, mutta selvin päin en osaa itkeä sitä pois. Se ei oikeastaan johdu mistään. Se vaan tulee. Onkohan minussa jotain perustavanlaatuista vikaa? En ymmärrä, mistä siinä on kysymys. Kaikki on hyvin. Yritän hokea sitä itselleni, mutta en saa itseäni uskomaan ilmiselvää totuutta. En vaan jotenkin kestä tämän maailman pahuutta. En jaksa sitä, miten kaikki tekevät kehäpäätelmiä. En jaksa sitä, etten tiedä tulenko koskaan elämään niin kuin haluaisin. En kestä sitä, että en löydä itselleni sopivaa miestä. En kestä sitä, että minulla ei ole muuta kykyä ilmaista tätä tunnetta selvin päin kuin tämä kirjoittaminen. Ja itku, joka tulee ihan liian harvoin. Eikä maailman pahuudelle riitä kyyneleet. En ymmärrä, miksi ihmisten pitää olla niin saatanan kovia. Miksei voitaisi vaan katsella toistemme läpi, nojata toistemme olkapäihin ja itkeä.


Minulla on ikävä iskää. Iskä on niitä harvoja ihmisiä, jotka tajuaa minun mietteeni maailmasta ja jaksaa oikeasti keskustella niistä. Se on myös tarpeeksi aikuinen siihen, että se kelpaa minulle keskustelukumppaniksi. Se ei katso kaikkia asioita vaan itsekkäältä kannalta. Se jaksaa kuunnella ja kommentoida.


Hullu maailma, voisitko muuttua vähän vähemmän hulluksi, antaa tilaa inhimillisyydelle, tunteelle ja erilaisuudelle? Voisitko joskus olla arvostelematta ja luokittelematta? Anna afrikkalaisten joskus keksiä uutta tekniikkaa ja syödä roskaruokaa. Anna eurooppalaisten sairastua keripukkiin. Tee minusta joskus bimbo, pinnallinen ja täysin tunteeton paskiainen, jonka ei tarvitse kantaa hartioillaan koko maailman painoa. Siitä kipeytyy selkä, joka loukkaantui jo maanantain larpissa. Opeta minut sanomaan ei. Opeta minut sanomaan kyllä. Anna minulle eväät rakastaa jotakuta niin paljon, että luopuisin flirttailusta muiden miesten kanssa. Anna aavikoille vettä. Anna tulvien kuivua. ole joskus vähemmän ironinen. Lakkaa pyörimästä samaa rataa vuosituhannesta toiseen. Taistele ihmistä vastaan. Maailma, sinä pyörität ihmistä. ihmiset eivät pyöritä sinua.


Voi kiltit lepakot tulkaa takaisin torniin!


All around me are familiar faces
Worn out places, worn out faces
Bright and early for their daily races
Going nowhere, going nowhere
Their tears are filling up their glasses
No expression, no expression
Hide my head I want to drown my sorrow
No tomorrow, no tomorrow
And I find it kind of funny
I find it kind of sad
The dreams in which I'm dying
Are the best I've ever had
I find it hard to tell you
I find it hard to take
When people run in circles
It's a very, very
Mad World
Mad world
Children waiting for the day they feel good
Happy Birthday, Happy Birthday
And I feel the way that every child should
Sit and listen, sit and listen
Went to school and I was very nervous
No one knew me, no one knew me
Hello teacher tell me what's my lesson
Look right through me, look right through me
And I find it kind of funny
I find it kind of sad
The dreams in which I'm dying
Are the best I've ever had
I find it hard to tell you
I find it hard to take
When people run in circles
It's a very, very
Mad World
Mad World
Enlarging your world
Mad World.

Tämän päivän pakolliset kaksi sivua pidempää proosaa väännetty. Se etenee! Se etenee! Jännittää, että mitä siitä tulee, mutta tuo on vasta ekaa versiota. Unohdin myös luomisentuskassani pestä sekä mun että Katrin pyykit. Toivottavasti Katri ei syö mua sen takia... :D

Yritän tässä vääntää pidempää proosatekstiäni eteenpäin ja tajusin, että avustavat päähenkilötehtäväni, joita tarvitsisin elintärkeästi ovat ulkoisella kiintolevyllä, joka on rikki. En siis saa näitä elintärkeitä tehtäviä millään käsiini. Turhauttaa ja ahdistaa. Olen muutenkin ollut tuon tekstin kanssa syvissä luovuuskriiseissä. Ja on muutenkin yleisellä tasolla paska hetki. Kilpikonnahetki. Tekisi mieli itkeä ja huutaa. Ehkä se on tätä luovaa työtä tekevän tunneihmisen settiä. Ja nyt tulee vielä se biisikin, jonka mukaan tämä blogimerkintä on nimetty. Biisi tosin on All I CARE Is Dying eikä All I CREATE Is Dying. Oikeastaan tuo tarkoittaa kirjoittajalle melkein samaa asiaa. Kaikki mitä luon, kaikki mistä välitän.


IT`S SOMETHING I SCARED, IT`S SOMETHING I SCARED
A LOT THESE DAYS
IT`S SOMETHING I HAD AND SOMETHING I LOST
ALREADY IT HURTS, ALREADY IT PLACES ME TO WAIT
TO WAIT THE DAY I HAD TO PAY
SO HARD TO SAY, SO HARD TO SAY THAT IT`S TOO LATE
IT`S SOMETHING I HAD AND SOMETHING I LOST
IT STARTED TO RAIN, IT STARTED TO RAIN FROM MY VAINS
AND ALL I GIVE IS WORTH OF GIVING
ALL I CARE IS DYING
ALL I CARE IS DYING SLOW
OH, WHY THIS PAIN INSIDE WHEN YOU`RE THE ONE
WHO`S HEART IS BURNING DOWN
THE ONE YOU ARE THE ONE YOU`LL DROWN
THE ONE WHO`S HEART IS BURNING DOWN
-Charon

Farssin ensimmäisestä näytöksestä tuli hyvä palaute ja TEAK on julkaissut ennakkotehtävänsä. Mä aloitan kohta stressin. :D

Voi ääk! Pakko myös kertoa, että farssihuumassa, tai oikeastaan farssituskassa, mä unohdin myös ottaa pillerin! Shitheaven! :D

Mä yritän kirjoittaa farssia. Tai siis nyt mä kirjoitan tätä blogimerkintää sijaistoimintona farssin kirjoittamisen välttämiseksi. Mua ei nyt farssita. Ei sitten yhtään. Ei farssin farssia. Ei edes farssia farssin kirjoittamisesta, joka kyllä on yksi farssi. Farssin alku ei edes ole hauska. Absudi ja kummallinen, mutta ei hauska, paitsi välillä. Typerä farssi. Ei osaa. Ei pysty. Ei huvita. Ja mä aion yrittää TEAKiin dramaturgian linjalle, enkä saa edes yhtä farssintynkää aikaan. Ei farssi vieköön! Nyt on pakko yrittää!

En voi kirjoittaa tänne kaikkea. En vaan voi. En tiedä minne avaudun, kun kukaan ei enää jaksa kuunnella. Suklaalevy. Nyt iski pettymys omaan itseen. Iski tavallaan MM-hopeamitalistin pettymys. Miksi en ikinä voita silloin kun panokset ovat korkeat? Miksi voitan silloin kun tahtoisin hävitä. Olla viimeinen ja juhlia sitä. Tosin voitonjuhla ei vaatisi suklaalevyä ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että suklaalevy on suurin rakkauteni kohde.

Olipas se epäselvää purkamista ja koodikielisekoitusta. Mikä edes olisi palkinto? Ikuinen pikkusievä pseudo-onnellisuus omine ongelmineen ja riesoineen. En tahdo sitä. Mutta silti, jossain kaihertaa ajatus siitä, että jos sanan pseudo ottaa pois, jää jaljelle onnellisuus. Olisinko onnellinen? Tällä hetkellä taatusti, mutta olisinko sitä pitkään. Ehkä, ehkä en. Uskaltaisinko ottaa riskin, jos siihen tarjoutuisi mahdollisuus? Uskaltaisin. Se kannattaisi, muttei välttämättä kauaskantoisesti. Vaikea uskoa, että se olisi tasaista ja tylsää. En usko, että se olisi myöskään ikuista glamouria, mutta se olisi hauskaa ja vakavaa samaan aikaan. En tylsistyisi, mutten ahdistuisi keskustelun puutteesta. Pitäisin siitä. Varmasti pitäisin. Olisiko se tarpeeksi epätasapainoista ja tarpeeksi tulenarkaa minulle? Enkä uskalla nyt kirjoittaa, että olisi, koska jos sen kirjoittaisin tietäisin, että olen kiertänyt kehää, josta muodostuisi spiraali. Kehä kehältä symmetrisesti syvemmälle.

Ei Tsiisus mä olen hämärä. Toivottavasti et lukenut.