IRC-Galleria

Alku vaikutti lupaavalta. Iso kartano, jumalattoman iso keittiö ja aivan älyttömän mahtava piha-alue, jonka keskellä oli iso uima-allas. Aivan täydellinen paikka järjestää 18-vuotis- syntymäpäiväni. Päätin, että varaan paikan.
Aloin suunnittelemaan kaikkea. Ketä kutsun, mitä tarjoan ja minkä bändin valitsen soittamaan. Ainakin kutsun Jennin, parhaan ystäväni, sekä hänen poikaystävänsä Antti, luokkalaiseni, Janne tulee tietenkin automaattisesti (Janne on siis poikaystäväni), Samun sekä Jeren. Mietin mitä osaisin tarjota. Ehkä Cesar- salaattia, coctail-tikkuja, pizzaa. Juomiakin ajattelin. Ehkä boolia, lonkeroita, siidereitä ja olutta niille, jotka sitä juovat. Minkälaisesta musiikista vieraani pitävät. ajattelin jotain pop-bändiä mutta tulin silti siihen tulokseen että pyydän dj:n soittamaan kaikkia mahdollisia musiikkityylejä. Soitan kokilleni ja kerron mitä haluan tarjottavan juhlissani. Hän kuuntelee ja kirjoittaa muistiin lopuksi hän sanoo, että tuo ruuat kartanolle 14.07 ennen juhlien alkua.
Olin juuri soittamassa Jennille, että menisimme kaupungille etsimään sopivia asuja juhliini, kun oveeni koputettiin. Menin tietenkin automaattisesti avaamaan oven ja avattuani sen säikähdin puolikuoliaaksi. Ovellani seisoi äiti siskojeni kanssa. Pyysin hänet sisään. En muista milloin viimeksi olisin nähnyt äitini. Tai edes siskoni. Aloin tietenkin heti kohteliaasti kyselemään haluavatko he mitään. Äiti otti kahvia ja siskoille laitoin teetä. Heti kun äiti sai kahvi kupin eteensä hän alkoi kysellä kuulumisiani. Kerroin tieteenkin kaiken ja kysyin miksi hän yht'äkkiä tulee oveni taakse. Hän alkaa selittämään tilannetta. He eivät enää jaksaneet asua Utossa. Hän ajatteli, että he voisivat tulla luokseni. Vain siksi aikaa, että löytävät oman asunnon. Tietenkin lupasin. Sitten muistin, että minun piti lähteä kaupungille. Siirryin toiseen huoneeseen soittamaan Jennille. Jenni vastasikin nopeasti ja selitin pikaisesti tilanteeni. Lopuksi sanoin, että tavataan Seppälän edessä niin selitän paremmin. Siirryin takaisin keittiöön ja sanoin äidille että lähden kaupungille etsimään mekkoa ja tulen kunhan kerkeän. Toivotin heidät tervetulleiksi ja sanoin, että olkaa kuin kotonanne.
Odottelin Seppälän edessä Jenniä. Mietiskelin kaikkea kun taas minut säikäytetään. Tällä kertaa se on Jere. Siinä samassa muistin ilmoittaa syntymäpäivistäni. Hän sanoi mielellään tulevansa sinne, otti osoitteen ylös. Samassa Jenni ilmestyikin paikalle. Esittelin heidät toisilleen ja pyysin Jereä makutuomariksi ostoksille. Jere lähtikin mielellään. Seppälässä oli vain muutama kiinnostavan näköinen mekko mutta ne eivät olleet sitä mitä hain. Jotain tyylikästä mutta rentoa. Vaihdoimme kauppaa koko ajan eikä mistään tuntunut löytyvän juuri sitä mitä hain. Lopulta menimme H&M:lle. Kiertelin hyllyjen välissä kun yht'äkkiä näin sen. Ihana pinkkimusta mekko. Rakastuin siihen mekkoon ensisilmäykselläni. Huusin Jennin ja Jeren paikalle otin mekon tangosta ja kävelin sovituskopille. Laitoin mekon päälleni, katselin itseäni hetken peilistä ja kävelin ulos kopista. Jenni ja Jere eivät uskoneet silmiään. He sanoivat, että näytän todella kauniiltä mekossa. Hymyilin heille sievästi ja menin takaisin sovituskoppiin.
Pyydän Jennin meille kahville. Vasta kotiovella muistan että äiti tuli luokseni. Varoitan Jenniä äidistä. Avaan oven ja hihkaisen olevani kotona. Ei vastausta. Riisun kengät ja kävelen keittiöön. Huomaan keittiön pöydällä olevan kirjekuoren. Avaan sen ja sisällä on kirje äidiltä. "Anteeksi etten taaskaan jäänyt hyvästelemään sinua, mutta minun oli pakko lähteä. Isäsi sai selville olinpaikkamme. Otan sinuun yhteyttä kunhan pääsemme jonnekkin piiloon häneltä. Rakkaudella äitisi." Lysähdän keittiön lattialle ja ajattelen ettei tämä voi taas tapahtua. Taas äiti jätti minut. Jenni on tullut taakseni. Hän katsoo minua säälivästi.
Vihdoin saan jotain muuta ajateltavaa. Juhlien järjestäminen on muuten hyvin vaivanloista hommaa. On siis juhlapäivä. Olen koristelemassa Jennin kanssa kartanoa. Dj on tullut laittamaan lavansa kuntoon iltaa varten. Aikaa on jäljellä enää 4 tuntia. Kuinka tässä kerkeää enää mitään. Kampaajani saapuu ja siirrymme pukeutumishuoneeseen. Istun tuolille ja kampaaja aloittaa. Ajattelen vain äitiä ja kysyn itseltäni koko ajan miksi äiti koko ajan vain jättää minut. Kampaus on valmis ja pyydän Jenniä istumaan tuoliin ja pyydän kampaajaani laittamaan Jenninkin hiukset. Odottelen rauhassa, että hänen hiukset saadaan kuntoon. Lopulta pääsemme laittamaan mekot päällemme. Juttelemme niitä näitä kunnes Jere ilmestyy huoneeseen. Katson häntä pitkään. Hän on komea smokissa. Sitten taas kerran havahdun mietteistäni. Minähän olen vain alusvaatteissa. Minua nolottaa hirveästi. Siirryn hissukseen sermin taakse pukemaan. Sain mekon päälle, kiiruhdan laittamaan kengät ja siirryn ovelle vastaan ottamaan vieraita. Unohda vihdoin äidin hetkeksi. Ja tietysti Jeren. Miten voin edes ajatella Jereä. Minähän olen Jannen kanssa. Janne on se ketä rakastan.
Odottelen rauhallisena ovella. Vihdoin vieraat alkavat valua kartanolle. Ensin tunnelma on vaivaantunut. Kiertelen salissa esittelen ihmisiä toisilleen ja juttelen niitä näitä. Ihmettelen missä Janne on. Miksi hän ei ole vielä tullut. Yleensä hän on ajoissa, joka paikassa. Liikun hermostuneesti paikasta toiseen. Vinkkaan Jennin luokseni ja pyydän häntä soittamaan Jannelle. Hän menee eteisaulaan ja hetken kuluttua palaa. Katson häntä kysyen. Jenni vastaa katseeseeni ja liikuttaa huuliaan sanoen ettei Janneen saa yhteyttä. Silloin maailmani romahti. Juuri silloin kun minulla on tärkeä päivä Jannen puhelimeen ei saa yhteyttä. Jenni lähtee taluttamaan minua pois vieraiden luota. Kuljen kuin sumussa. Vailla päämäärää. Istun yksin suuressa makuuhuoneessa. Kyyneleet valuvat poskiani pitkin. En kuule että ovi kävisi, mutta yht'äkkiä Jere seisoo edessäni. Hän kumartuu eteeni ja katsoo suoraan silmiini. Hänelä on ihanat silmät. Niin syvänsiniset. Hän kumartuu minua päin. Hän kumartuu suutelemaan. Enkä edes pane vastaan. Olen muutenkin jo aivan romahdus pisteessä. Hän suutelee minua hellasti ja vastaan siihen suudelmaan. Ei mene kuin hetki kun olen jo taas alakerras. Tanssimassa Jeren kanssa. Jenni katsoo sivusta ja hymyilee minulle. Hymyilen takaisin hänelle.
Siirryn boolimaljan luo. Jenni tulee viereeni. Juttelemme niitä näitä kunnes ovelta kuuluu vaativaa koputusta. Katson ihmeissäni ympärilleni. Kaikkienhan piti olla jo paikalla. Menen ovelle ja aukaisen oven. Se on Janne. Hän tönäiseen minut sivuun ja kävelee kohti Jereä. Jään maahan makaamaan ja Jenni juoksee luokseni. Hän nostaa minut ylös ja lähden juoksemaan Jannen perään. Hän on jo kerennyt Jeren luo. Janne lyö Jereä. Kiljahdan hädissäni. Pojat juoksevat pitelemään Jannea. Hän vain katsoo vihaisena Jereä ja huutaa: ETKÖ SÄ PERKELEEN KUSIPÄÄ JO ALA YMMÄRTÄMÄÄN, ETTÄ SUN PITÄÄ PITÄÄ NÄPPIS EROSSA MUN MUIJASTA!!!! Katson Jannea vihaisena ja huudan hänelle: MITÄ VITTUA SÄ NYT OIKEEN TOUHUUT? EKA JÄTÄT TULEMATTA TÄNNE JA SIT JUOKSET TÄNNE RIEHUMAAN! TUOL ON OVI PAINU VITTUUN! Säikähdän itseäni. En koskaan aikaisemmin ole huutanut Jannelle. Jannekin katsoo minua ihmeissään ja kysyvästä. Minä vain osoitan päättäväisesti ovelle. Hän lähtee kävelemään. Vielä ovella hän kääntyy katsomaan minuun päin surullisena. Kun ovi sulkeutuu juoksen Jeren vierelle. Kysyn kuinka kävi ja pyydän Jenniä tuomaan paperia ja vettä. Puhdistan Jeren haavat ja autan hänet makuuhuoneeseen. Jere pyytää minut viereensä sänkyyn ja ilman muuta menen. Katson häntä säälivästi ja suutelen häntä poskelle. Jere tarraa kiinni kasvoihini ja suutelee minua taas kerran hellästi. Siihen minä sitten nukahdin.
Herään. En näe Jereä missään. Vain kirje vieressäni. Ajattelen, ettei tämä taas saa tapahtua. Ei minua voi aina jättää kirjeellä. Kuten pelkäsinkin se oli jäähyväiskirje. "Rakas Anette. Anteeksi etten jäänyt siihen asti että heräät. Siihen on syynsä. Minun piti lähteä pois. Pois Jannen tieltä. Toivon että tapaamme taas joskus. Rakastan sinua. Rakkaudella Jere." Alan itkemään. Mietin miksi aina minut jätetään kirjeell yksin. Etsin puhelimeni käsiin ja soitan Jennille. Jenni vastaa ihmetellen minne hävisin illalla. Sanon kertovani sen myöhemmin ja pyydän häntä saapumaan kartanolle.
Vihdoin Jenni saapuu ja juoksen hänen luoksen, halaan ja itken. Jenni kyselee mikä sinulla on. Tuhahdan vain, että taas minut jätettiin kirjeellä. Jenni sanoo tuoneensa mukanaan jonkun. Irrottaudun hänestä ja katson häntä ihmeissäni. Kuulen askeleita takaani. Se on Janne. Janne katsoo minua peläten ja kysyy vaisulla äänellä voiko tulla. Annan luvan. Janne tulee luokseni ja alkaa selittämään miksi ei tullut illalla. Hän sanoo: Sain puhelimestas viestin ettet halua mua tänne. Mua alko vituttaa nii paljo että lähin vetää perseet ja sammutin puhelimen. Siks Jenni ei saanu muhun yhteyttä. Sitte kuulin kamuilt että Jereki on tulos sun synttäreille menetin hermot ja ajattelin et siin on se syy miks et halunnu mua. Siltä seisomalta mä lähin tänne. Vetämään sitä kusipäätä turpaan. Tähän väliin minä sanon: Jere ei oo mikään kusipää. Janne: Usko mitä haluut mut mä kyll tiedän siitä jätkästä enenmän ku sä. Se on niin kusipää ku ihminen vaa voi olla. Uskothan sä mua rakas? Janne kaappaa minut syliinsä ja halaa hellästi. Tietysti minä Jannea uskon. Ketä muutakaan. En osaa oikein luottaa enää kehenkään. Onneksi tämä päättyy kuitenkin onnellisesti. En valinnutkaan Jereä vaan otin Jannen. Kuten aina ennenkin.