Jälleen kohtaan mä esteet pimeän yön,
kun mä rakkuden rippeet sun kädestä syön.
Jos mä eläisin hiukan,
ni kuollakin vois.
Mut sen henkäyksen niukan sä vain puhallat pois.
Mun pitäisi uskoo ja rakastaa vaan,
mut sä annat ensin toivoo sit sen viet kokonaan.
Älä puhalla noin mun liekkiin lepattavaan.
Mä oon miettinyt kauan,
että jatkuuko tää.
Mut sä viet mielenrauhan,
kun epäilys jää.
Ootko mun lakanoissa vielä aamullakin?
Vai ootko jo poissa etkä tuu takaisin?
Mun pitäisi uskoo ja rakastaa vaan,
mut sä annat ensin toivoo sit sen viet kokonaan.
Älä puhalla noin mun liekkiin lepattavaaan.
Pitäis vaan jaksaa kun vahvatkaan ei.
Saahan rakkauskin maksaa,
mut se kaiken jo vei.
Voisit hengittää mut taas henkiin valaisemaan.
Mut sä puhallat vain mun liekkiin lepattavaan..