IRC-Galleria

Hän katselee huurteisia peltoja ja synkkää metsää tien toisella puolella. Ajattelee kaipuun vesiä ja yrittää koskettaa, etsien lohtua. Muut tulivat huoli silmissään, hän halusi piiloon heidän lohdustaan. Ei halunnut että hekin raahaisivat perässään hänen epäonnistumistaan. Se, ettei uskaltanut elää, on heikkoutta.
Hän ei halua olla vaivaksi. Hän tietää painavansa kuin suuri möhkäle muiden sisällä, vaikka he ovat olevinaan kuin eivät oikein ymmärtäisi. He ovat antaneet hänelle niin paljon, hän antaa heille vain pimeyttä, päänsärkyä ja pitkiä hiljaisia hetkiä.
He ovat virittäneet kasvoilleen hymynsä ja turvallisuutensa, haluavat ympäröidä hänet turvaverkolla joka on kudottu unelmista ja hiljaisista rukouksista.
Jos he vain tulisivat lähemmäksi, pitelisivät häntä tiukemmin...