sattui tänään ei niin kauniina päivä, että menin tapojeni mukaan Kuulerin kanssa lenkille. Ei sinänsä mitään, mutta ne saatanan tummat pilvet oli vähän ilkeän näköisiä, että kissakin pomppi ojaan. Ei sekään vielä mitään.... harjasin Kuulerin, laitoin varusteet, hyppäsin selkään ja lähdin tielle. Siinä sitten mietin, että kohta saattaa sataa vettä, niin kävikin. Ei se pieni sade haitannu mitään sillä ajattelin sen loppuvan´. Jatkoin matkaa, kunnes vettä alkoi sataa saavista kaatamalla... hienoa olin väärässä, miksei sää tottele ikinä... päätin siis kääntyä, iidakin tuli vastaan ja taisi nauraa mulle.Olin kuin uitettu koira. Edestä päin sukkiin asti märkä. Ihan sama vaikka olisin hypännyt vaatteet päällä järveen