IRC-Galleria

Mä olen niin täynnä tätä kaikkea. Täynnä kaksnaamasuutta ja epälojaaliutta. Mä olen niin täynnä sitä että mua pidetään aivan täysin idioottina!
Ja kyllä, aina kun mä alan avautua, mä olen täynnä ihan kaikkea. Ja tänään on se piste taas.
Viime viikko oli yhtä helvettiä. Aina vaan päivä päivältä kävi paskemmaks koko viikko ja sunnuntaina sain tietää/ tajusin jotain sellaista ettei mikään voinu sitä viikkoa pelastaa. Luojan kiitos oli helmikuunkin viimeinen viikko niin meni se koko kuukausi siinä samalla.

No joo, ei tästä kukaan mitään tajua. Tai ehkä vaimo tajuaa ja se yks, joka mut sai taas itkemään...
Tästä se lähtee.

En ymmärrä sitä, että minkä takia mun pitäs uskoa ihmistä joka pettää mun luottamuksen kerta toisen jälkeen? Miks mun pitäis olla ystävä sellaiselle ihmiselle?
Kaikkeni tein sen ihmisen eteen, mutta sekin osoitti käytöksellään sen, ettei siihenkään voi luottaa. Tällä hetkellä, jos ihan totta puhutaan, mulla on elämässä tasan kaks ihmistä joihin luotan edes vähän <3
Sä sait tyttö mut taas itkemään. Sä hajotit mut. Joo, oon ollu ihan paska ystävä, mutta pitikö sun käyttää aseenas sitä kaikkein pahinta?
Sä käytit aseenas sitä, minkä tiesit loukaavan mua eniten. Sä liittouduit mun pahimman "vihollisen" kanssa...
Noh, ehkä sä et sitä itse edes tajunnut, mutta sen sä teit ja voin kertoa että loukkasit pahimman kerran. Mä en tiedä miten me yhtäkkiä ajauduttiin näin... Tai tiedän ja voin sanoa että puhtaasti on mun vika. En vaan voinu olla sun kanssa niinku ennen. Tapahtui jotain sellasta etten voi olla enää niinku ennen.

Enkä mä edes tunne sua enää. Sä muutuit. Niin tein mäkin, mutta mä luulin että sä olisit ymmärtänyt sen. Mä olen ollut aivan rikki ja sen takia olin niin sulkeutunut... Nyt mä olen vihdoin saanu itteni takas tähän maailmaan ja mä luulin että sä olisit mun parhaana ystävänä sen tajunnut että tuun sen myötä muuttumaan, mutta sen sijaan sä käänsit kaiken mua vastaan. Kai sä ymmärrät sen, että mä en ollut ennen oma itseni. Nyt kun mä olen, sua ei enää kiinnosta - etkä sä edes halua tietää.
No joo, mä ymmärrän, meillä on ihan omat jutut nyt, mutta pitikö sun tehä se kaikista paskin mulle ja pettää mun luottamus? Pitikö?

Mä itken taas. Yksin täällä, eikä kukaan ole mua kuulemassa tai lohduttamassa. Enkä mä kyllä ehkä ketään tänne just nyt kaipaiskaan, Kyllä mnä pärjään, ei siitä ole kiinni!

Ei tässä oikeastaan ole edes mitään järkeä tässä hommassa..
Mutta tyttökulta. Mä haluan sanoa sulle sen, että mä rakastin sua joskus ja omalla tavallaan rakastan edelleen. Sä olet aivan ihana ihminen, mutta sä et vain ole enää niinku ennen. En tunne sua enää, etkä säkään mua ja se meidät erottaa. Anna anteeks että näin kävi. Toivottavasti sä saat elämääs kaiken mitä haluat, koska sä olet sen ansainnut! Mä olisin halunnut sut pitää, mutta toisin kävi. Anna anteeks. <3

Sitten aiheeseen kaksi.
Mä rakastan koko sydämestäni yhtä ihmistä. En vain ymmärrä enää mistään mitään. Mä olen tänään taas miettinyt niin paljon. Oon miettiny sitä että onkohan tää kaikki vähän liian vaikeaa jo alkuun vai koetellaanko mua tahallaan. Oon miettiny sitä että mitä mä haluan ja mistä ja tullu siihen tulokseen että vain yks ihminen saa mut aidosti rakastamaan itseään! Oon ollu tätä mieltä aiemminki jostain, mut tässä on jotain mikä toimii. Tässä toimii kaikki. Kaikki klikkaa yksiin ja kaikki tuntuu just siltä ku pitää. Mä en vain tiedä kauanko tätä asiaa kannattaa mielessä pyöritellä ennenku asiaan tulee joku pakkoratkasu... ääh...
Haluan vielä sanoa sen että mä rakastan sua aidosti ja ihanm oikeasti, toivottavasti sä ymmärrät sen vielä joskus ihan täysin ja kunnolla. Sä olet se mitä mä haluan ja toivon että sä vielä joskus sen ymmärrät ihan täysin. Mä olen tosissani sun kanssa, enkä mä halua leikkiä mitään. Sä olet tärkein ja rakkain, enkä ikäpäivänä susta luovu! <3

Ja nyt ettei tää mee ihan itkemiseks niin meen nukkumaan... kauniita unia rakkaimmat...*lähettää lentosuukkoja ja kauniita unia* <3