IRC-Galleria

Epämääräinen olo. Mietin, hyväkö vai paha....Mutta ei kumpikaan. Olo on ihan tyhjä, merkityksetön. Ollako vai eikö olla, kas siinä pulma. Elämä palailee tasaisiin uomiinsa, muistot hetkellisestä ilosta ja rauhasta haihtuvat kuin vesi kuumalta kiveltä.

Kauanko arkea kestää? Onko tyhjyyden aika loputon, vai muuttuuko pimeys valoksi? Kukapa sen mustan valkeaksi vaihtaa, jos ei kissa itse?

Tätähän se on ollut, pian kaksi vuotta. Aikaa lasketaan ennen ja jälkeen Kristuksen. Niin myös ennen ja jälkeen onnellisuuden. Niin, nyt on vuosi 2 jOn. Se ei ole henkilöön sidottua, ei enää. Kaipaan vain sitä tunnetta, että olen tyytyväinen juuri tänään, ja juuri tässä.

Henkisyys ja ruumiillisuus taistelevat, ja yritän tukahduttaa henkeni valtaa. Typeryys raivostuttaa, mutta onneksi on ihmisiä jotka näkevät. Ei sitä mitä lihani muodostaa, vaan sen mitä liikkuu pään sisällä ja näkymättömänä ympärillämme, kaiken aikaa.

On niin paljon asioita, joilta ihmiset sulkevat silmänsä. Sitä pelkää mitä ei ymmärrä....