Elämä on niin omituista... Juuri kun sitä luuli, että kyynisyys on tullut jäädäkseen, ja että olen rakentanut ympärilleni suojamuurin koko maailmaa vastaan, tapahtuu pieniä ihmeitä.
Pöytääni istuu turun murretta puhuva peikonpoika, ja kyynisyyteni on poispyyhkäisty. *blink blink -räpsyttelee*
Olen vain niin pirun iloinen ja aurinko paistaa sisälläni. Olet ihmeellinen. *istuu minuuttitolkulla hiljaa*
Huomenna nähdään.... ?