IRC-Galleria

No niin.. Kaikki on tehty. Ruuat, siivoukset. Tai siis se, mitä siivouksista ylipäänsä tuli, kaiken muun keskellä. Yritin tunkea paperipinkkoja pöytäliinan alle, jotta äidin antama vaaleanpunainen hyasintti pääsisi oikeuksiinsa.

Jäljellä on nautiskelun osuus. Hiljaisuuden osuus. Löydänkö minäkin jälleen hiljaisuuden ja rauhan hetkeksi sisälleni? Jouluevankeliumi on hyvä pitää mielessä. Jumalasuhteestani voidaan olla montaa mieltä, enkä itsekään ole vielä päättänyt, onko Jumala minulle olemassa. Silti jouluaterian aluksi luettava Matteuksen evankeliumi saa kyyneleet silmiin. Siitä huolimatta, että kerronta ei pidä yhtä historiallisten totuuksien kanssa, ainakaan kaikilta osin, se tunnustetaan yleisesti.

Jos meille on todella syntynyt Vapahtaja, joka pelastaa sielumme ikuiseen elämään, on uskominen varman päälle pelaamista. Jos ihminen saa Jumalastaan turvallisuuden ja rauhan tunnetta sieluunsa, ei siinä ole mitään väärää. Vaikka Jumalaa ei sitten olisikaan. Mitä väärää on siinä, että hetken, edes kerran vuodessa, hiljentyy ja muistelee arvojaan?

Joulu on toki kristillisten arvojen juhla, mutta me kaikki voisimme nähdä joulussa puhdistumisen. Lähdetään uuteen vuoteen uudestisyntyneinä. Vahvempina.

"You raise me up
so I can stand on mountain
You raise me up
to walk on stormy seas
I am strong when I'm on Your shoulders
You raise me up ... to more than I can be"
-Josh Groban-

Niin. Ja rauhallista, tunnelmallista ja herkkää joulua kaikille.