IRC-Galleria

Kotiuduin äsken kaupungilta. Jälleen teki mieli juosta, vaikka korkokengät eivät olekaan siihen ihanteelliset. Juoksin silti.

Pimeä kaupunginosa, korkkareiden kopina sekä tihentyvä hengitykseni. Kaukaa kuuluvat moottoritien äänet, mutta ne eivät ole minulle läsnä. Sydän yrittää rinnasta ulos, mutta hidastan vauhtia, ja sydänkin rauhoittuu. Aamuyöllä pienessä pakkasessa juokseminen tuntuu hyvältä.

Kuolema on kiehtova ajatus. Se on ajatus joka pysäyttää. Jossain sisimmässä uupumus nostaa päätään, vaikka kaikki on kunnossa. Hunajaiseni ajattelu tekee minusta onnellisen, mutta elämäni taaksepäin katsominen satuttaa niin, että toivon salaman iskevän ja Herran ottavan haltuunsa. Voisitteko te kaikki vain sanoa, että en ole yksin syyllinen kaikkeen mitä on tapahtunut... Voisitteko sanoa, että minä en yksin ole aiheuttanut kaikkia tilanteita. Tuntuu pahalta enää ruikuttaa teitä sanomaan yhtään mitään, mutta tehkää se minun mielikseni. Miksi ette?

Rakastan elämääni liian paljon. Runoja, eläimiä, ihmisiäkin. Lääkäriaika on jo varattu, älkää sen takia pillastuko. Kaikki on hyvin. I just wish i could undo things.... I wish I could speak my mind.