IRC-Galleria

Talvinen maisema liikkuu ikkunan ulkopuolella. Jäinen irtolumi pöllyää, kun pikajuna kulkee peltojen välistä ja metsien keskeltä, kohti kotia. Painan sormenpäät kylmään lasiin, mutta juna on liukunut pois laiturista. Koneen varmuudella se kuljettaa kohti pääkaupunkia, vaikka itse en ole ollenkaan varma siitä, että haluan palata.

Helsinkiin. Kouluun ja töihin, arkeen. Kotiin. Korviin tulvii musiikkia, en pysty peittämään poskelle putoavaa kyyneltä. Surun kyynel se ei ole, mutta ei olo iloiseltakaan tunnu. Haikeutta ehkä, mutta myös kiitollisuutta siitä, että elämään mahtuu niin hyviä aikoja, naurua, iloa,erilaisia ihmisiä ja tapahtumia.

Jään miettimään, koska L. Lifländerin the Mongoloids tulee uudelleen keikalle Helsinkiin. Vaikka kyllähän minäkin pääsen kiskoja pitkin takaisin sinne, mistä nyt tulin. If there's will, there's a way.