IRC-Galleria

Heräsin kahdeksalta. Mistä syystä, ei voi tietää. Todennäköisesti siksi, että leijuin eilen puhelimitse L:lle, että saan kerrankin nukkua. Ajattelematta, että keskustelukumppanini JOUTUU nousemaan kouluun. Sitä saa mitä tilaa.

Aamupuuro paloi pohjaan. Ei pahasti, mutta sen verran että kiukutti. Se paloi myös kiinni hellaan, kun hämmensin suivaantuneena yli laidan.

Myöhästyin pyykkivuoroltani, sillä en kuolemaksenikaan voinut muistaa, mihin laitoin sporttiliivini. Olin puolta tuntia aikaisemmin laskenut ko. liivit kädestäni paikkaan X. Reiluun kolmeenkymmeneen neliöön EI VAIN VOI kadota niin helposti. Tai näköjään voi.

Myöhästyin myös pyykkien hakemisesta. Kun ryntäsin noutamaan pyykkejäni, oli naapurinpoika kohteliaasti jo siirtänyt alusvaatteeni pois koneesta. Nolotti. Nappasin hirviaiheiset, isot lahkeelliset kotikalsarini nokka pystyssä. Poika ehti vielä pyytää minua kanssaan kahville, mutta koska kyseessä oli a) ilmiselvä vittuilu tai b) viehtymys hirviaiheisiin alusvaatteisiin, katsoin sen olevan ns. "no-win situation", ja poistuin paikalta ripeästi.

Leivänpaahdin savuttaa. Sillä saattaa olla tekemistä sen kanssa, että äsken sulattamani leivänpala jäi jumiin koneen sisälle, ja jouduin käyttämään veistä ja sormia sekä hallittua väkivaltaa masiinan toimintakuntoon saattamiseksi. Paahtimen pohjalevy irtosi rytäkässä, ja murut levisivät vastasiivotun keittiön lattialle, pöydälle, sekä avonaiseen margariinirasiaan.

En uskaltanut mennä tanssitunnille. Ajatus siitä, että olisin mennyt keskustan liikuntatiloihin yksin, teologijoukkoon, kiireessä ja todennäköisesti myöhässä.. Kynnys oli liian suuri. Yritän ensi viikolla uudestaan, lupaan. Haluaisin niin kovasti tanssia.

Voisiko tän päivän vaan aloittaa alusta?