IRC-Galleria

Kullat rakkaat. Voisinpa sanoa teille että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Voisinpa auttaa ja kuivata kyyneleenne, vakuuttaa teille, että olette ihania, älykkäitä ja arvokkaita. Itketään yhdessä, se puhdistaa. Ei kannata kysyä miksi, sillä se vain pitää kiinni menneessä ja lukitsee ajatukset paikalleen. Minulle sanottiin pari päivää sitten, että elämä on vain elämää.... Ei ole tietoa miksi, mutta tätä tämä on ja se on vain kestettävä. Paskan määrä ei ole vakio. Olisipa totta se, että jaettu suru on vain puoli surua. Tunnen surunne, näen särkyneet sydämenne, unelmanne, aivan kuin omani. Sitä vartenhan ystävät ovat: olen kanssanne ja autan päivästä seuraavaan, jos vain tarvitsette.

Sain tämän tekstin yläasteella, siitä on todella paljon aikaa. Silti muistan sen kuin eilisen, ruutupaperin ja haalean lyijykynän jäljen, kun luokkatoverini kirjoitti minulle masennukseni ensi hetkillä...

*************************

"Vaikeina aikoina:
Tuskaa on turha analysoida. Paluuta vanhaan ei ole. Mikään loitsu ei voi muuttaa tapahtunutta, syyttelyt eivät kannata. Kun olet murheissasi, yritä hakea elämästäsi ilonpilkahduksia ja keskity niihin. Anna itsellesi aikaa parantua. Pysy tyynenä.

***
Menetykset jättävät meidät sisäisesti tyhjiksi -opettele kuitenkin pitämään sydämesi ja mielesi avoinna. Salli elämän tulla avuksesi. Surun kohdatessa se tuntuu aluksi mahdottomalta, mutta vakuutan sinulle, että uusi elämänilo vielä täyttää tyhjän tilan.

***
Toivon sinun osaavan päästää irti menneestä ja löytävän alun johonkin uuteen.

***
Toivoisin voivani säästää sinut kaikilta murheilta, kaikilta onnettomuuksilta ja vastoinkäymisiltä. Mutta silloin olisit melko yksinäinen olento tällä planeetalla. Niin sydänsuru kuin onnikin liittävät meidät yhteen, perheissä, avioliitoissa ja ystävinä.

***
Ennen kaikkea toivoisin sinulle järkkymätöntä sisäistä rauhaa, tapahtuipa elämässäsi mitä tahansa."

*********************

You go back to the women
who will dance the dance/

You go back to your friends
who will lick your ass/

you go back to being so oblivious /
you go back to the center of your universe...

-Alanis Morissette-

Elämäni on täynnä aikatauluja ja juoksen kello kourassa paikasta toiseen. Hiki hatussa, koska minuuttiaikataulu ei salli hitaampia askeleita. Teen töitä kellon kanssa, kuulutan sulkemiset minuutilleen oikein, tulen paikalle minuuttipelillä, juoksen junalle, käyn tauoilla tiettyinä ajankohtina ja katselen kellosta kuinka työpäivä rytmittyy ja kaikki muutkin pääsevät oikeaan aikaan kahville.

Ettekö usko, että kun olen vapaalla, haluan olla kuin Ellun kana, vailla täsmällisiä aikatauluja ja sopimuksia? Haluan nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, ja sitten valua olohuoneeseen, avata tietokoneen ja istua rauhassa ajan X, syödä aamiaista kun siltä alkaa tuntumaan. Jos sanon, etten jaksa raahautua johonkin pariksi tunniksi, se ei tarkoita, ettenkö arvostaisi läheisiäni tai etten ole kiinnostunut heidän asioistaan. Se tarkoittaa, että olen väsynyt ja en jaksa aikatauluttaa vapaapäivääni. On kaikille osapuolille hedelmällisempää, että tulen paikalle kun olen voimissani ja pirteä. En minä ketään unohda enkä tahallani välttele.

Tänäänkin kello tikittää liian nopeasti. Tuntuu kiireeltä ehtiä puoli kuudeksi illalla keskustaan.

Arvaan, että kaikkia kiukuttaa, kun olen vapaalla keskellä viikkoa. Muut ovat töissä, mutta minä vedän lonkkaa. Enkä edes halua tehdä mitään järkevää vapaalla ajallani. Laiska.

Haluan tässä yhteydessä teroittaa kaikille, että minulla ei ole viikonloppuvapaita, ja kun olen töissä, pääsen yleensä kotiin yhdeksän jälkeen illalla. Olen vuorotyössä, ja nytkin takanani on täysi viiden päivän viikko ilman vapaita. Työpäiväni saattavat mennä niin, että vuorojen välissä on 12 tuntia. Lähden illalla ja palaan aamulla, säännöllinen rytmi puuttuu. Vaikka minun viikonloppuni onkin tiistaina ja keskiviikkona, haluan toimia samaan tapaan kuin muut lauantaisin: herätä rauhassa ja nauttia joutenolostani. Turha vetää herneitä nokkaan, jos en "lauantainani" juokse tukka putkella hoitamassa sosiaalisia velvoitteitani. "Viikonloppuisin" en halua tuijotella kelloa.

Minulla ei myöskään ole kesälomaa, joten voisivatko kaikki ystävällisesti pitää naamansa peruslukemilla (lue: turpansa kiinni) silloin, kun haluan nautiskella kesästä omin nokkineni ja viettää vapaapäiväni kuten itse tykkään, mansikoita syöden ja vaikka, ah, salilla käyden. Jos haluan käydä joka päivä salilla, niin siellä myös käyn. On aivan käsittämättömän turhaa, asiatonta ja valheellista valittaa siitä, että menen mieluummin salille kuin näen läheisiäni. Save it to Oprah.

Ja mitä se nytkin tekee, avautuu gallerian päiväkirjaan, vaikka voisi olla kaupungilla sosialisoimassa, äidin luona pesemässä mattoja tai tiskaamassa.

ENSIMMÄINEN...

1. paras ystävä: Heini naapurista.
2. suudelma: Joskus rippikoulun jälkeen jossain pussikaljan merkeissä??
3. lemmikki: Osmo Aleksi (R.I.P.)
4. rakkaus: .... ...
5. harrastus: hah, minä partiolainen; aina valmiina! :D

KOSKA VIIMEKSI...

1. Poltit tupakan: Kah ku en oo kokeillut koskaan.
2. Joit alkoholia: Höm? Annan kanssa Kalliossa viime viikolla.
3. Ajoit autolla: Eilen peruuttelin isin Audia onnistuneesti.
4. Soitit: Soitan suutani jatkuvasti, puhelimella hieman vähemmän, oikeita instrumentteja en koske vaan jätän ne ammattilaisille.
5. Nauroit: Viime yönä neljän jälkeen?
6. Kuuntelit musiikkia: Musiikki soi maailmassani koko ajan. Joko stereoista tai pään sisältä... x)
7. Itkit: Öh, eihän siitä viikkoa enempää ole. Itku puhdistaa.


OLETKO KOSKAAN...

1. deittaillut yhtä parhaista ystävistäsi? En.
2. ollut pidätettynä? En todellakaan, hyvänen aika.
3. uinut alastomana? Tottakai. Niin usein kuin mahdollista.
4. ollut TV:ssä? Kai tääkin naama on jossain joskus vilahtanut? Tai ehkä ei.
5. Harkinnut itsemurhaa? Vuosien ajan. Mutta harkintaanhan se jää, kai se tähän mennessä on jo selvää.
6. suudellut jotakuta ja katunut sitä? Suudelmia ei koskaan pidä katua.
7. Pelännyt? Aina. Koko ajan. Kaikkialla. Läheisten puolesta.


TÄLLÄ HETKELLÄ...

1. Mitä uraa harkitset? Työttömän teologin. Tai Kodin ykkösen kassan.
2. paras ystäväsi? Hankala sanoa. Todella Tärkeitä ihmisiä on monta. Kertakaikkiaan.
3. sinulla on päälläsi? Mustat farkut ja samanvärinen toppi, avainketju ja ranne täynnä mustia helmiä. Sekä sukat, eri paria luonnollisesti ;) Ja kantapää rikki.


5 ASIAA JOTKA OLET TEHNYT TÄNÄÄN...

1. Juossut junaan
2. palvellut asiakkaita parhaan kykyni mukaan ja punastunut retiisiksi sitä tehdessäni
3. Muistellut
4. Rääkännyt ruhoani salilla
5. Jutellut vanhan ystävän kanssa

Haastan tätä tekemään myös muutaman ihanan ihmisen;

Ansku_82

IdanIhme

avjn

patru

Kiitos ihanat ystävät. Olette kaikki minulle niin äärettömän tärkeitä ja rakkaita. Tämän päivän erityismaininnat menevät osoitteisiin...

P -kiitos tämän päivän keskusteluista, kiitos aikaisemmistakin. Olet oikea helmi, näkökulmasi on raikas ja erilainen. Olet voimakas ja rehellinen, oma itsesi. Olet niin rakas.

Maltsun I:t ja K -te uskolliset ihanat, vaikka näenkin teitä kaikkia aivan liian vähän. Toivottavasti tiedätte että olette kuin sisaria ja veljiä minulle. Te taotte päähäni järjen, silloin kun se itseltäni tuntuu karkaavan.

M - näen sinut. En tiedä osaanko ottaa sinut oikein vastaan, mutta opettelen, jos annat tilaisuuden. Olet tärkeä.

A -arvostan sinun älykkyyttäsi ja sanavalmiuttasi, persoonaasi. Olet turvallinen ystävä, toivon että ystävyytemme säilyy hamaan aikuisuuteen asti. Vai menikö se niin, että kasva isoksi, älä aikuiseksi?? :D Ajatustenvaihtomme ja kaukaakin hakeva huumorimme on minulle todella tärkeää, kunnioitan sinua mielettömästi.

H -aina vierelläni? Olethan. Tarvitsen sinua, toivottavasti sinäkin minua. Olet niin mielettömän rakas, toivottavasti osaan jotenkin kertoa sen sinulle.

Minua on todella siunattu hyvillä ystävillä. Teitä on paljon, ja kaltaiseni suorasukainen ja häpeilemätön nainen saa olla nöyrä ja kiitollinen siitä, että ympärillä on niin hyviä ihmisiä, ihmisiä jotka kaksinkertaistavat iloni ja puolittavat suruni.


Tästä tähän ja omalla nimellä,
Elina

Palasin aamujunalla maalta, kiikutin kapsäkkini suoraan työpaikalle. Vaikka raikkaita järvivesiä oli haikea hyvästellä, oli paluu arkeen varsin miellyttävä. Hymy valaisi kasvoni heti, kun astuin junasta Helsingin rautatieasemalle. Vaikka kaupunki tuntui tunkkaiselta lähtiessäni, huomasin takaisintultuani olevani kotona. Helsinki on Minun Kaupunkini.

Vasta töihin päästyäni huomasin, kuinka väsynyt olen oikeastaan koko kevään ja alkukesän ollut. Ennen juhannusta en ollut pysähtynyt hetkeksikään. Sovittelin töitä monessa eri paikassa, stressasin erilaisia projekteja, viimeisiä koulutöitä ja gradua, epäonnisia ja monimutkaisia ihmissuhteita... Olin kyllä huomannut olevani väsynyt ja stressaantunut, mutta rehellisesti sanoen olin aivan lopussa. Ei ihme, että elämä on tuntunut vaikealta ja epämiellyttävältä, noin keskimäärin.

Kaksi päivää hiljaisuudessa, ja olen kuin uudestisyntynyt. Maiseman vaihtaminen tuottaa yllättävän positiivisen tuloksen. Tunnen olevani tasapainossa, levännyt. Takkini ei tunnu tyhjältä, päinvastoin, energiaa pursuu jälleen, tunnen olevani sinut itseni kanssa. Olen valmis uusiin haasteisiin, mutta annan nyt itselleni luvan nauttia kesästä. Olen tehnyt periaatepäätöksiä.

Aion surra gradun aihetta ja puhua siitä seuraavan kerran vasta Ilosaarirockin jälkeen, siis heinäkuun loppupuolella. Mitä hyötyä hampaiden kiristelystä on, kun koko graduasialle en kuitenkaan voi enkä jaksa juuri nyt tehdä mitään?

Aion myös nauttia jokaisesta vapaasta aamusta, satoi tai paistoi. Työ on vain työtä ja se ei tekemällä lopu. Minulla on myös vapaa-aikaa, enkä aio tärvätä sitä töillä tai muilla ikävyyksillä stressaantumiseen.

Vapaallani aion syödä litroittain mansikoita, herneitä ja kirsikoita (ja elättää koko pääkaupunkiseudun marjakojunpitäjät ostoksillani) ja tavata hyviä ystäviäni -tai vaikka vain nukkua, jos siltä sattuu tuntumaan.

Nih.

Keskikesä ja valoisimmat yöt. Vaikka kesäni kuluukin pitkälti kaupungin hälyssä ja pölyssä, ajattelen silti lämmöllä maaseudun rauhaa.

Aamulla on lähtö maalle. Ehdin rauhoittua vain hetken, mutta sen hetken haluan olla poissa täältä, jossakin, missä elämä on vielä luonnollista. Haluan saada kosketuksen itseeni ja ympäröivään luontoon. Tahdon sukeltaa alastomana laiturilta ja antaa järviveden huuhdella kehoni, kastaa minut uudestaan. Juhannus on kasteen sakramentin juhla. Puolipakanallisesti voitaisiin ajatella, että juhannus on puhdistumisen ja uudelleensyntymisen aikaa, vaikka emme laittaisikaan uskoamme Jeesukseen tai Johannekseen... Kuinka ihanaa onkaan kellua viileässä aallokossa luonnon keskellä, ja huomata kuinka hauras valkoinen iho kuultaa kirkkaana veden keskeltä.

Täällä pääkaupungissa sitä unohtaa, kuinka isoa osaa luonto elämässämme esittääkään. Betonia ja asfalttia vain oppii katselemaan, todellisuus unohtuu. Ja minä nimenomaan väitän, että se mitä päivittäin näemme, ei ole elämämme todellisuutta, ainoastaan keinotekoista tarkoituksen etsintää, tyhjyyden karkoittamista sementtilähiöiden onnettomasta harmaudesta. Yökerhot, katujen pöly ja elämän melu sekä kaupallisuus pauhaavat loppumattomasti päässämme, kunnes irrottaudumme oravanpyörästä.... edes muutamaksi päiväksi.

Juhannus ei ole mitään ilman maalaismaisemaa. Ulkovessa, saappaat, rantasauna ja tuvan puuhellan tuoksu. Läheisiä ihmisiä ympärillä, hyvä mieli ja aito läsnäolo. Ulkona vaalean illan hiljaisuus. Vain järven tyyntyvä pinta ja muutama ahven rantavesissä. Tuikut kuistilla juhannuskoivujen vieressä.

Varovasti, pienin askelin. Tutustun, tutkailen. Hymyilen, mutta en avaa sieluani liikaa. Näytän sinulle pienissä osissa sen, millainen olen. Mistä tulen, mitä ajattelen....

Pelkään, mutta haluan voittaa pelkoni ja olla rohkea. Sinun kanssasi. Olethan kärsivällinen, tämä kaikki on minulle erityistä ja jännittävää. Pitkän tauon jälkeen on vaikea laittaa itseään likoon, luovuttaa sisintään toisen nähtäväksi.

Ulkona on kesä, puissa vihreät lehdet, kukkia joka puolella. Välttelen aurinkoa, antautuminen merkitsee alastomuutta, haavoittuvuutta luonnon edessä. Mutta sisäpuolelta tuleva valo ravitsee ja antaa voimaa. Sinussa palaa voimakas liekki, saat minutkin hehkumaan, yllättymään ja nauramaan. Yhä uudestaan. Tiedäthän.

Elämä on niin omituista... Juuri kun sitä luuli, että kyynisyys on tullut jäädäkseen, ja että olen rakentanut ympärilleni suojamuurin koko maailmaa vastaan, tapahtuu pieniä ihmeitä.

Pöytääni istuu turun murretta puhuva peikonpoika, ja kyynisyyteni on poispyyhkäisty. *blink blink -räpsyttelee*

Olen vain niin pirun iloinen ja aurinko paistaa sisälläni. Olet ihmeellinen. *istuu minuuttitolkulla hiljaa*

Huomenna nähdään.... ?

Piti kirjoittaa essee. Kahden-kolmen sivun essee.

Olen tuskaillut kyseisen projektin kanssa puolisentoista kuukautta. Puoli kuuta ennen eräpäivää ja kuukauden eräpäivän jälkeen. Huomenna on viimeinen deadline, ja koko juttu ahdisti aivan älyttömästi. Ideani tuntuivat valuneen kuiviin, ja kaikki järki oli haihtunut päästäni.

Äitini sanoi, että onneksi viimetippa on keksitty... En vain tajunnut kuinka viime tippaa rakas mammani tarkoittikaan... Riipustin ensimmäistä sivua yhdeksän aikaan illalla, ja pyöriskelin tuolissani, sillä tekstini oli aivan luokattoman huonoa. Söin suklaata ja rypistelin kulmiani.

Puoliltaöin päätin luovuttaa. Minulla ei ollut asiasta mitään, minkä olisin saanut muotoiltua paperille, ja tekstiä ei ollut kuin ensimmäisen sivun puoliväliin, vaikka rivivälitkin oli jo laajennettu puolet normaalia suuremmiksi ja fontti maksimissaan. Lähetin opettajalleni sähköpostin, jossa pahoittelin ja sanoin, että valitettavasti esseestäni ei näytä tulevan yhtään mitään, sillä koko ideapankkini on tyhjä ja se mitä sain paperille on todella heikko esitys. Toivotin hyvää kesää ja kiitin mukavasta ja mielenkiintoisesta kurssista. Suljin tietokoneen ja itkin hetken pelkkää harmistustani -tyhmä ja väsynyt ihminen luovuttaa pieneen esteeseen, kun kaikki vaikea on jo tehty....

Avasin tietokoneen uudelleen, ja ajattelin lähettää opettajalle vielä yhden sähköpostin -jos sittenkin ensi viikolla voisin vielä esseeni palauttaa.... Opettajani oli jo vastannut ensimmäiseen postiini ja sanoi: "Laita se huonokin tekeleesi tulemaan, jotta voin laittaa sinulle sen suoritusmerkinnän. Opintoviikkosi olet jo ansainnut osallistumalla luennoille ja keskusteluihin kurssin aikana."

Kai se joku yliluonnollinen oli, mikä silloin hyppäsi avukseni. Avasin Wordin välittömästi ja istuin kirjan, lukulampun ja näppäimistön kanssa. Sormet alkoivat hyppiä ja aivoista kuului natinaa.

Viisisivuinen essee on valmis, alku- ja loppusanoineen. Esseessä on minimivaatimukseen nähden kolme ylimääräistä sivua. Kirjoitin kaksi tuntia kuin hullu, tutkin kirjojani ja sain aikaan suppean mutta paljon asiaa sisältävän, aivan mallikelpoisen esseen. Se on palautettu opettajalle, ja kesälomani koulusta saa vihdoin alkaa ilman valtaisaa pettymystä.

Luovuttajat eivät koskaan voita. Voittajat eivät koskaan luovuta. Minä olen voittaja. VOITTAJA.