IRC-Galleria

Hih. Kävin eilen illalla ulkona, ja meksikolaisen ravintolan jälkeen päädyin australialaisen herrasmiehen johdattelemana Kaisaniemen Jone'siin. Siinä hämärässä ja savuisessa pikku kuppilassa laulettiin Karaokea, eikä aikaakaan, kun meikäläinenkin nappasi mikrofonin ja säikäytti pakosalle puolet baarin asiakkaista.

Kuten ystävälleni aamulla kerroin, lauloin ensin Kaija Koota epävireessä, sitten hetken kuluttua Arja Korisevaa vireessä, ja vielä loppuillasta Idolsia kännissä. Hitsssshhi, she fishu-drinkshu oli hyväähh...

Olihan siihen Idols-biisiin puututtava, koska pojat ei osanneet biisin melodiaa... :) Mitä noilta hevimiehiltä ei tietenkään voinut edes odottaa... Meikä tietenkin riisui tässä vaiheessa ritarillisesti viimeiset katu-uskottavuutensa rippeet (sikäli kun Arja Korisevan Enkelin Silmin-biisin jälkeen enää mitään oli jäljellä) ja menin mukaan joikhaamaan, jotta saatiin biisi menemään edes vähän sinnepäin. Mainittakoon, että hevimies lauloi kyllä mahtavasti muutaman muun biisin.. Esimerkiksi uusimman suosikkini Pelimies: "tänä iltana ei tuu N(p)AKKEJA.." :D

Vuosi on melkein loppu.. Sekava vuosi 2005. Ihmissuhdesotkuja ja lämpimiä ystävyyssuhteita. Tässä vaiheessa on hyvä vilkaista taaksepäin, ja todeta, että tämän vuoden jätän ilolla taakseni. Toivon itsekkäästi seesteisempää vuotta 2006. Toivon vain, että osaisin piirtää paremman merkkipaalun. Vanha jää taakse, ja uusi vuosi avautuu eteen. "Uusi vuosi, uudet kujeet" on muokattu versio vanhasta sanonnasta, ja vihdoinkin ymmärrän, että on aika keksiä niitä uusia kujeita. Vanhaan on turha jäädä kiinni, kaikkia muistojaan ei voi raahata mukanaan... Jotain aina jää matkalle, ihmisiä, tunteita, sanoja. Oppisinpa jättämään taakseni hieman enemmän. Kannan mukanani hieman liikaa kritiikkiä, kuulemiani kommentteja. Unohdan liian helposti rohkaisun, kohteliaisuudet ja kiitokset.

Tämän jäädessä vuoden viimeiseksi kirjoitukseksi haluan jakaa kiitokseni kuluneesta vuodesta kaikille niille, jotka ovat jaksaneet olla ystäviäni -vuoden aikana on itketty ja naurettu, vuorotellen, enkä voi väittää olevani helppo ihminen läheisilleni. Kiitokset siis perheelleni, ilman teitä olisin hukassa. Kiitokset rakkaille tytöilleni, joiden kanssa on koettu vaikka mitä, sydänsuruista Hanttubikkiin, pursiseurailloista kisamatkoihin ja makaronilaatikon kotiinkuljetuksiin. Kiitos M:lle maailmankuvani ravistelemisesta ja uskollisesta ystävyydestäsi.. minne tiemme sitten johtaakaan.

Kiitos myös kaikille niille jotka joskus ajattelevat minua hyvällä vaikken kovin usein osaakaan valita puhelimesta juuri teidän numeroanne.

Ja sitten.. Onnellista Uutta Vuotta kaikille!

p.s. hyasintti kuoli. Pitikö sitä kastella??

Kumma kuinka paska musiikki lamaannuttaa luovaa ajattelua. Mikäli taustalla soi huono musiikki, en pysty keskittymään mihinkään. Pakko joko miettiä, mikä siinä oikein mättää, tai laittaa paska pois.

Tällä kertaa päädyin siihen, että paskaa musiikkia ei kuunnella. Inhottaa, kun keskinkertaiset typerykset pääsevät levyttämään biisejä, joita eivät osaa laulaa. Joko laulutaidossa on vikaa, tai sitten omaa ääntä ei osata laittaa soimaan sopivien biisien kanssa, vaan kuvitellaan, että oma ääni sopii biisiin kuin biisiin.. Kuinka moni tulee ajatelleeksi, että siihen, että pystyy levyttämään hyviä biisejä joita soitetaan uudelleen ja uudelleen, tarvitaan myös ripaus tyylitajua? On tiedettävä, minkä tyylistä musiikkia omalla äänellä ja kyvyllä tehdään.

Ehdotan alkajaisiksi, että Idols-Ilkka levyttäisi Jänis istui maassa, ja Puuha-Peten teemalaulun. Celine Dionin yritys on ehdoton virhe. Tiedän toki, että Idols-levy myy ja on tämän hetken kuuminta hottia. Ja olihan se pakko saada joululahjaksi--- juu, näin alas on vajottu tässä yhden hengen hevitaloudessa. Tykkään levyllä soivista biiseistä, ainakin muutamasta. Silti kiukuttaa olan takaa, kun levyltä kuuluu joka kappaleessa, kuinka laulaja on keltanokka, ja levy kasattu pikapikaa vain kuluttajien idols-hysteriaa varten. Onhan joukossa myös hyviä laulajia, mutta he puolestaan ovat valinneet (tai heille on valittu) äänelleen sopimattomia biisejä. Luulevatko levymogulit, että huonosti tehtyä tai huonoista aineksista kasattua (en tiedä kumpaa syyttäisin enemmän) tyhmä kansa vain kuuntelee idols-huumassaan? Turha toivo, rahikaiset..

Ja lopuksi puolustukseni: enhän minä itsekään osaisi laulaa kyseisiä, enkä varmaan muitakaan biisejä yhtään paremmin, lauluni lienee tunneista huolimatta hurjasti heikompaa kuin levyn tehneillä finalisteilla. Mutta minä en osallistunutkaan idols-kilpailuun, jota vielä tähän syksyyn asti pidin laulukilpailuna. Rutinani juontaa juurensa siitä, että olen ihminen, jolla on toimivat korvat. Kuulen falskit äänet, epävireen ja tekniikkavirheet. Eihän sellaista jaksa levyltä kuunnella, uudelleen ja uudelleen. Toivon, että Idolsilla on tälläkin kertaa löydetty nousevia kykyjä, jotka hyvällä ohjauksella saavuttavat tulevaisuudessa mainetta ja kunniaa musiikillisella viihdearvollaan. Niin, musiikillisella. Ei tisseillä, pippeleillä, känneillä, puukotuksilla tai suhdesekoiluilla.

Joulu on ohi, folks...

No niin.. Kaikki on tehty. Ruuat, siivoukset. Tai siis se, mitä siivouksista ylipäänsä tuli, kaiken muun keskellä. Yritin tunkea paperipinkkoja pöytäliinan alle, jotta äidin antama vaaleanpunainen hyasintti pääsisi oikeuksiinsa.

Jäljellä on nautiskelun osuus. Hiljaisuuden osuus. Löydänkö minäkin jälleen hiljaisuuden ja rauhan hetkeksi sisälleni? Jouluevankeliumi on hyvä pitää mielessä. Jumalasuhteestani voidaan olla montaa mieltä, enkä itsekään ole vielä päättänyt, onko Jumala minulle olemassa. Silti jouluaterian aluksi luettava Matteuksen evankeliumi saa kyyneleet silmiin. Siitä huolimatta, että kerronta ei pidä yhtä historiallisten totuuksien kanssa, ainakaan kaikilta osin, se tunnustetaan yleisesti.

Jos meille on todella syntynyt Vapahtaja, joka pelastaa sielumme ikuiseen elämään, on uskominen varman päälle pelaamista. Jos ihminen saa Jumalastaan turvallisuuden ja rauhan tunnetta sieluunsa, ei siinä ole mitään väärää. Vaikka Jumalaa ei sitten olisikaan. Mitä väärää on siinä, että hetken, edes kerran vuodessa, hiljentyy ja muistelee arvojaan?

Joulu on toki kristillisten arvojen juhla, mutta me kaikki voisimme nähdä joulussa puhdistumisen. Lähdetään uuteen vuoteen uudestisyntyneinä. Vahvempina.

"You raise me up
so I can stand on mountain
You raise me up
to walk on stormy seas
I am strong when I'm on Your shoulders
You raise me up ... to more than I can be"
-Josh Groban-

Niin. Ja rauhallista, tunnelmallista ja herkkää joulua kaikille.

Kun puhalletaan tulta tähän
sammuvaan hiileen,
se savullansa meitä tukehduttaa.
Ja jos vain muistellaan,
jäädään kiinni ikuisuuteen.
Eikä eletä ollenkaan,
kaikki tämä vähäkin vain tuhotaan,
rohkeempaa on luovuttaa.

Kyllä sinä muistat, kuinka katse viiltelee.
Kyllä sinä tiedät, miten lehdet putoilee.
Kaikki on jo nähty, siksi pisteen nyt teen.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.

-Stella: Piste-

Tänään piti tehdä joulusiivous. Kello on puoli viisi iltapäivällä ja kämppäni yhä kuin pommin jäljiltä. Ei perkele tuleeko tästä joulua ollenkaan...

HOASin älykääpiöt ovat teettäneet talossamme jonkin sortin remonttia, ja koko päivän talossani ovat olleet sekä lämmitys että vesi katkaistuina. Aamulla ei voinut käydä vessassa, koska vessaa ei voi vetää. Käsiä, saati naamaa ei voi pestä, koska vettä ei tule. Aamiainen? Olisin keittänyt teetä, jos olisi sitä vitun vettä. Ja joulusiivoukseen, siis lattianpesuun ja pölyjen pyyhkimiseenkin märkä rätti olisi kätevä..

Mieleeni tulevat kehitysmaat. Minulle yksi päivä ilman vettä on kauhistus. Missä peseydyn, mitä juon? Ja sen ärsytyksen määrää... kun joudun kävelemään läheiseen Siwaan ostamaan juomaveteni. Kun jollakin perheellä kehitysmaissa loppuu vesi, sitä lähdetään saviruukkujen kanssa hakemaan jopa kymmenen kilometrin päästä, ja toivotaan, että vettä löytyy ja että se on tarpeeksi puhdasta talousvedeksi. Minun ei sentään tarvitse raahata Siwaan omaa vesiastiaa, ostan veteni kätevästi ja steriilisti pullossa. Ja pidän turpani kiinni mukavuuteni tason hetkellisestä laskusta.

Juoksin hammaslääkärillä, koska hampaassani on vihlova kohta, paikka on ilmeisesti haljennut. Sen jälkeen näin ystävän keskustassa, vaihdoimme pikaisesti lahjat ja jatkoimme juoksemista eri suuntiin. Koska aamiainen jäi hampaan vihlomisen vuoksi puoleenväliin, alkaa nyt olla helvetinmoinen nälkä. Mutta kun tähän helkutan leegoon iskettiin jotakin fluoritököttiä, en saa syödä pariin tuntiin. Kirous ja kuolema.

Lakanat vaihdettu enkelikuvioisiin, ja nyt on pyykin lajittelun vuoro. Odotan otsaverisuoni pullistuneena veden ja lämmön takaisinkytkemistä...

Ooooohhh...

Mulla on ihania tyttökavereita. Siis ihania. Oltiin just viettämässä pursiseuraa viiden tytön ja yhden koiran voimalla, syötiin mielettömästi herkkuja, fetasalaattia, kasvisjuustopiirakkaa, melkein itsetehtyjä pullia ja karkkia. Tämä kaikki huuhdeltiin alas siiderillä, ja sen jälkeen pelattiin Aliasta. Saatanan jur(r)istit sormeilivat tiimalasia, ja löylyttivät kasvatustiede-teologiatiimini huijauksen avulla. Valitukset eivät tuottaneet tulosta. Minäkö huono häviäjä?!

Massu on ihan täynnä. Ja joulu tulee. Syyskilot jäi pudottamatta, mutta ainahan sitä ehtii kevään puolella... Kohtahan täytyisi kuitenkin aloittaa bikinikuntoon treenaaminen, joten mitä sitä moneen kertaan laihduttelemaan. Joulu syödään tähän putkeen ja sitten vasta.... uudenvuodenlupauksia?? Eli sellaisia, jotka aikuisten oikeesti HALUAISI pitää, mutta syitä herkutteluun on mahdotonta kieltää: tenttiinlukemisen lomassa on pakko syödä.

Lukiessa täytyy sentään säilyttää joku ilo elämässä. Jos tentissä epäonnistuu, on oikeus sentään hemmotella itseään hyvällä ruualla ja karkeilla. Jos taas tentissä onnistuu yli odotusten -näin ei ole vielä päässyt käymään, mutta odottelen- on tietenkin aivan pakko ostaa juhla-ateria ja vähän suklaata jälkiruuaksi.

Hyvää joulua kaikille, vaikka tiedänkin että kaikki eivät juhli niinkään Vapahtajaamme vaan kahta vapaapäivää ja runsasta ruokailua. Aion olla kiitollinen siitä, että eteeni ilmestyy toinen toistaan upeampia ruokalajeja. En aio surra ainoatakaan suupalaa, se olisi loukkaus niitä kohtaan, joilla oikeasti ei ole ruokaa tai varaa valita. Jokaista kerryttämääni grammaa tervehdin ilolla. Aion olla kiitollinen myös siitä, että saan jakaa pyhät läheisteni kanssa. Myös niiden kanssa, joiden lähellä en fyysisesti voi olla, jaan joulun tunnelmaa ja rauhaa. Ajatus heille.