IRC-Galleria

Tässäpä erittäin opettavainen tarina!!
Kannattaa lukea huolella...

Filosofian professorilla oli muutamia esineitä edessään luentosalin pöydällä.
Luennon alkaessa hän otti mitään sanomatta usean litran lasipurkin ja täytti sen nyrkin kokoisilla kivillä.
Hän kysyi opiskelijoilta oliko purkki täysi?
Heidän mielestään se oli.

Sitten professori otti pussillisen pikkukiviä, kaatoi ne purkkiin ja ravisti purkkia.
Pikkukivet vierivät isojen kivien välissä oleviin koloihin.
Hän kysyi taas, oliko purkki täysi.
Nauraen opiskelijat vastasivat, että kyllä se oli.

Sitten hän otti pussillisen hiekkaa, kaatoi senkin purkkiin ja hiekka täytti pikkukivienkin välit.
"No niin", sanoi professori, "haluan teidän ymmärtävän että tämä on teidän elämänne.

Isot kivet ovat tärkeitä asioita - perhe, elämänkumppani, terveys ja lapset.
Sellaisia asioita,että vaikka kaikki muu katoaisi, niin elämänne olisi silti täyttä.

Pikkukivet ovat muita merkityksellisiä asioita kuten työ, asunto, auto.

Hiekka on sitten kaikki muu, pienet asiat.
Jos laitatte hiekan ensin purkkiin, ei ole tilaa isoille eikä pienille kiville.
Sama pätee elämäänne, jos käytätte kaiken aikanne ja energianne pikkuasioihin, ei jää tilaa tärkeille asioille.

Kiinnittäkää huomionne asioihin, jotka ovat tärkeimpiä onnellisuutenne kannalta.
Leikkikää lastenne kanssa.
Käykää säännöllisesti lääkärintarkastuksessa.
Viekää kumppaninne tanssimaan.
Aina on aikaa tehdä töitä, siivota, järjestää kutsuja tai korjata vesihana.
Huolehtikaa kivistä ensin - asioista joilla on väliä.
Kaikki muu on vain hiekkaa."

Mutta sitten ... eräs opiskelija otti purkin joka professorin ja muiden opiskelijoiden mielestä oli täysi.

Opiskelija kaatoi sinne pullollisen olutta, joka tietenkin imeytyi hiekkaan.
Sitten purkki vasta oli aivan täysi.

Eli tarinan opetus on:
Olkoon elämäsi kuinka täynnä hyvänsä AINA on tilaa vielä yhdelle OLUELLE ;-D

Tämmönen tarttu rollosta mukaa :)

Reetulla vajottaa x))
JA
Elisalla hajottaa<33 x))

On aamu
Mua sattuu silmiin niin
Et tuntuu et painajaiset jääny silmiini kii
Mut mä nousen
Etsin ensin housut ja paidan
Housut on ok mut paidan mä vaihdan

Hoipertelen keittää kahvii
Sit täytyy istua
Kuus tuolii silti yksin täytyy istuu ja
Ja oottaa sitä iskuu joka oottaa mua
Mä oon niin väsyny aina kun mul ei oo sua

Mä join sit kahvii se maistu aamuiselle
Nousen ylös kävelen peilin ohi
Näytän haamuiselle
Makuhuoneest etsin sukkaa seast muistojen
Se on ku etsis neulaa keskelt muistojen
Annan olla, jatkan matkaani röökille
Aamurööki maistu eilisille kyynelille
Sisäl päässä enää palanen mua
Mä oon niin typerä kun mul ei oo sua

Sitä pitäisi kai
Jo viimein luovuttaa
Sitä pitäisi kai
Jo päästää irti
Sitä pitäisi kai
Opetella elämään
Päivät menee mutta hetket satuttaa

Pistän kengät jalkaan
Sidon nauhat kiinni
Takkii en tarvii, ulkon paistaaki niin
Et on lämmin, kaikki on kaunist ku sä
Jos voisin tuntee olis ihan hyvä olla tässä
Lähden kävelee ilman päämäärää
Menen minne vaan ikinä mun pää määrää
Ilma saa fiiliksen et voisin onnistua
Mut mä en siihen pysty kun mul ei oo sua

Vastaan tulee dalmatialainen ja nainen
Koira vanha, tukeva
Nainen samanlainen
Nainen käskee koiraa seuraamaan ja noutamaan
Viimeset pätemiset ennen omaa noutajaa
Kotiin palattuani kuulen äänet tyhjyyden
Hiljaisuuden, kaipuun, sen kylmyyden
Jos mä nyt kuolisin ei kukaan kaipais mua
Mä en kato välitä kun mul ei oo sua..

Kun mä lapsena sanoin äidille
ettei se huolisi
etten tekisi murhia
enkä koskaan kuolisi
En tiennyt että vielä koittaa joulu
jolloin ilman lahjoja jään
ja että kaverini veisi koulu
eikä palaisi yksikään..

ja me oltiin hölynpölyä
ja me oltiin kai kultaakin
ja meistä lähti mölyä
lähti korvista multaakin..

Kääräsehän banaani makkaran ja juuston välliin :P