IRC-Galleria

Luovutan, heitän pyyhkeen kehään kellot pysäytän
Luovutan, ei oo syytä jatkaa enään pidempään
Tiedän että luotin liikaa, että luotin liikaa valheisiis
Ja niin

refrain:
Ei mikään saa mua luokses palaamaan
Ei meistä ollut tämän parempaan
Ei korulauseitasi tarvita
Mä tiedän sen ja kuivaan vielä yhden kyyneleen

Puolustan, pienen sydämeni oikeuksia nyt
Mä puolustan, enkä tahdo enää kuulla enempää
Tiedän että luotin liikaa, että luotin liikaa unelmiin
Ja niin

refrain

Vaikka luotin liikaa, kun olit uskoton
En itseäni syyttää silti saa
Mä tiedän mua jossain, rakkaus, odottaa

refrain

Ei mikään saa mua luokses palaamaan
Ei meistä ollut tämän parempaan
Ei korulauseitasi tarvita
Mä tiedän sen ja kuivaan tän viimeisen kyyneleen

Miksi sammut sunnuntaiöisin yksin housut kintuissa Annankadun kulmalle?
Miksi vaikka en sinua tunne vielä, niin näytät jotenkin pelottavan tutulle?
Miksi hymyilet vieraille ihmisille vaikka minua silität?
Miksi tuoksut lempituoksulleni silloin kun pitäisi osata lähteä?
Miksi menet iltaisin baariin istumaan vaikka olisi jo pitänyt käydä nukkumaan?
Miksi sulkemisen jälkeen jäät hengaamaan, etsimään jatkoja taikka jotain tarinaa?
Miksi hymyilet vieraille ihmisille vaikka minua silität?
Miksi kun katson sinua kohti, tuntuu siltä että pitäisi itkeä?

Onko tuo muka jotain elämää? x 4

Miksi sammut sunnuntaiöisin yksin housut kintuissa Annankadun kulmalle?
Miksi hymyilet vieraille ihmisille vaikka minua silität?
Miksi tuoksut lempituoksulleni silloin kun pitäisi osata lähteä?

Miksi vasta tuplaviskin jälkeen sanot mulle: rakastan sua x 2

Onko tuo muka jotain elämää? x 4

luvattu on paljon
rikottu enemmän
vierelläsi valvon
ja kauniina sut nään

sä oot se jonka
löydän aina uudelleen
taas tässä oon ja valmis
uuteen kierrokseen

mut mussa ei oo mitään
mussa ei oo mitään uutta
oon vielä samanlainen
sama mieli sama sydän
sama nainen

mä muistan kyllä
ne kirosanat ja syyttelyn
ja anteeksi annan
jopa sen pahoinpitelyn

mut mä en lupaa mitään
mä en lupaa mitään muuta
oon vielä samanlainen
sama mieli sama sydän
sama nainen

mä en lupaa mitään
en enää lupaa mitään muuta

oon vielä samanlainen
sama mieli sama sydän
sama nainen

sanonut oon kaiken
yö vaihtuu aamuun
jos sä vielä haluut
takas mä tuun

On liikaa nuoria kuollu, ja paljon nuoria on jääny kaipaamaan lähimmäisiään, lisää tämä päiväkirjaasi, ja toivo etteivät parhaat ystäväsi koskaan lähtisi luotasi ♥

Kauneus on katsojan silmissä
huomaat sit ku sä leijailet pilvissä
Säikähdät ku katsot ei oo maata jalkojes alla
makaat yksin kauniin tähtitaivaan alla
Sun silmiis muodostuu tähdist se yks
ja mieles pyörii vaan yks kysymys
Miks en osaa ottaa mun chansseist kii
ku ne vaa kiitä sun silmis ohi vaa pilvii
Vituttaa kun ei mitää osaa oikein hoitaa
mä aina teen virheen sitä ei voi muuttaa
Enkä voi tehä muuta ku anteeks pyytää
kyl tää sit on oikein et sä saat mua syyttää
Vaikka kaipaan syliis ja ikävöin sua
ilman sua eikai sit koskaa tuu olee mua
Ja vaikka kuinka paljon näist asioist puhutaan
kaikki avaa sydämensä omalla tavallaan.

Kahdestaan hiljaa vaan,
tulen hehkuun katsotaan.
Kipinät leikkivät,
niin kuin sydän tunteillaan.

Paperilla kaikki täydellistä on,
miksi tunne silti on niin levoton?

Sanoja vaan,
me tarvitaan.
Sanoja vaan,
rauhoittamaan.
Sydän kun on hukkumassa kyyneliin,
sitä tarttuu kiinni vaikka valheisiin.
Sanoja vaan,
jään kaipaamaan.
Sanoja vaan,
muun kaiken saan.
Vaikka toisiimme kai kiinni juurrutaan,
hiljaisuus vie tunteet yksi kerrallaan.
Mukanaan.

Miettien etsien,
kaipuu saa mut valvomaan.
Öinen kuu heijastuu,
seuraa hetken siltä saan.

:DD

Tässäpä erittäin opettavainen tarina!!
Kannattaa lukea huolella...

Filosofian professorilla oli muutamia esineitä edessään luentosalin pöydällä.
Luennon alkaessa hän otti mitään sanomatta usean litran lasipurkin ja täytti sen nyrkin kokoisilla kivillä.
Hän kysyi opiskelijoilta oliko purkki täysi?
Heidän mielestään se oli.

Sitten professori otti pussillisen pikkukiviä, kaatoi ne purkkiin ja ravisti purkkia.
Pikkukivet vierivät isojen kivien välissä oleviin koloihin.
Hän kysyi taas, oliko purkki täysi.
Nauraen opiskelijat vastasivat, että kyllä se oli.

Sitten hän otti pussillisen hiekkaa, kaatoi senkin purkkiin ja hiekka täytti pikkukivienkin välit.
"No niin", sanoi professori, "haluan teidän ymmärtävän että tämä on teidän elämänne.

Isot kivet ovat tärkeitä asioita - perhe, elämänkumppani, terveys ja lapset.
Sellaisia asioita,että vaikka kaikki muu katoaisi, niin elämänne olisi silti täyttä.

Pikkukivet ovat muita merkityksellisiä asioita kuten työ, asunto, auto.

Hiekka on sitten kaikki muu, pienet asiat.
Jos laitatte hiekan ensin purkkiin, ei ole tilaa isoille eikä pienille kiville.
Sama pätee elämäänne, jos käytätte kaiken aikanne ja energianne pikkuasioihin, ei jää tilaa tärkeille asioille.

Kiinnittäkää huomionne asioihin, jotka ovat tärkeimpiä onnellisuutenne kannalta.
Leikkikää lastenne kanssa.
Käykää säännöllisesti lääkärintarkastuksessa.
Viekää kumppaninne tanssimaan.
Aina on aikaa tehdä töitä, siivota, järjestää kutsuja tai korjata vesihana.
Huolehtikaa kivistä ensin - asioista joilla on väliä.
Kaikki muu on vain hiekkaa."

Mutta sitten ... eräs opiskelija otti purkin joka professorin ja muiden opiskelijoiden mielestä oli täysi.

Opiskelija kaatoi sinne pullollisen olutta, joka tietenkin imeytyi hiekkaan.
Sitten purkki vasta oli aivan täysi.

Eli tarinan opetus on:
Olkoon elämäsi kuinka täynnä hyvänsä AINA on tilaa vielä yhdelle OLUELLE ;-D