Välillä on niin vaikea ymmärtää.. Tai jonkun on vaikea ymmärtää minuu.. Noh, siinähän ei tietty ole mitään kovin uutta.
Joskus tuntuu kuin olisi ansassa, pystymättä liikkumaan minnekkään.. Voi vain katsoa, tekemättä mitään. Sanoahan saa, mutta sillä ei aina tunnu olevan paljonkaan merkitystä..
Ja se rasittaa.. ylikuormittaa pikku aivojani, joskus liiaksikin asti.
Joskus aivoni sopukoissa pyörii niin monta ajatusta että on vaikea itsekää pysyä mukana.. Ja on vaikea saada unta vain sen vuoksi ettei pysty lopettamaan ajattelemista.. tai koska siitä ei ole mitään apua, kun ajatukset vain vyöryvät päälle.
Joskus kaipaa sitä vapautta.. että voisi vain lähteä milloin vaan. Eikä tarvitsisi huolehtia mistään.
Lähteä ja tehdä mitä haluaa ja palata kun huvittaa. Ei tarvitsisi kysellä lupia eikä tilittää kenellekään tekemisiään..
Tuntuu kuin kuin kävelisi pitkin tunnelia mutta ei koskaan pääse sen toiseen päähän. Ei näy valoa, ei mitään.. pelkkää pimeyttä.
~~ Me naiset puhumme paljon, emmekä siltikään kerro edes puolta siitä mitä tiedämme [- Nancy Astor] ~~