IRC-Galleria

Katselin aamulla itseäni peilistä(niin kuin monena muunakin aamuna kouluun lähtiessä) ja tein havainnon. Silmäni ympärykset muistuttivat erehdyttävästä pandakarhua,leukani paljasti yön pimeinä tunteina salaa syödyt suklaat ja hiukseni olivat taas kerran jostakin järkyttyneet.En ymmärrä ihmisiä jotka näyttävät levottomasti nukutun yönkin jälkeen siltä kuin yksikään tuulenvire ei olisi päässyt sotkemaan kampaustasi?Tämän aamun rupattelu hetken jälkeen rohkaisin itseni kylmään suihkuun(kylmä kahvi kuulema kaunistaa,testataan mitä suihku saa aikaan). Vettä valuvana tepsuttelin asettamaan tuttia Ricolle ja pyysin hiljaa mielessäni unen jatkuvan edes vartti tunnin verran,jotta ehtisin kädet täristen polttaa aamun ensimmäisen savukkeen ja nauttia aamupalani(kupin kahvia).Ok,liikuimme rakkaan kanssa samoilla linjoilla ja ehdin jopa meikatakin ennen kuin lapseni heräsi.Kuuntelin sängystä kuuluvaa ätä-tä-tä jokeltelua ja huomasin hymyileväni,kylläpä elämä on ihanaa.Hain pojan syliini hellittäväksi ja sen jälkeen riensimme tekemään joka-aamuiseen tapaamme tuttavuutta potan kans(Riso siis,en minä).Jes,homma toimi tänäänkin :) Aamupesut/ pusut ja siirryimme aamupuurolle kellon ollessa 06.05. Laitettuani hiukset ja vaatteet huomasin kellon olevan jo varttia vaille seitsemän -siispä yllätyshyökkäyksen tekoon ja Janica hereille. Äiti,mua väsyttää.Tiedän kyllä kulta sen,kohta on jo kiire. Rutisteltuani aikani,Janica lopulta avasi silmänsä ja totesi kiko,jäkkä päkkä on hejänny. Niin,äitin poika on jo valmis uuteen päivään.Pakollinen takkujen harjaus,hampaiden putsaus,vaatteet päälle ja niin alkoi koulumatkamme 07.30. Haikeana pussailin Ricoa hetken ja lupasin tulla pian kotiin.
Koulussamme vierailee unkarilaisia oppilaita ja päivän ensimmäinen kunnon naurunremakka puhkesi ilmoille kuultuamme unkarilaisten poikien ongelman ---he eivät tienneet miten sanotaan suomeksi naiselle, HALUAN NÄHDÄ SINUT ALASTI---- niinpä,oli maa mikä tahansa yksi asia on varma,miehet ei muutu....
Hauskaa päivää kaikille!

Eilisen ihastuttavan päivän tuijotin sydän syrjällään kännykkääni(joka lepäsi äänettömällä sohvan päällä), jokainen valon välähdys sai pulssin aina hieman enemmän kohoamaan.
Liityn tähän miesteen joukkoon hetkeksi,ihan vaan todetakseni kuinka tyhmiä naiset voivat joskus((hox-JOSKUS)) olla.
....................................................voisitko hetken ajan vilkaista itseäsi peiliin ja miettiä mikä sinussa on vikana,ei aina meissä muissa.Ei ole minun vikana jos et voi luottaa mieheesi,ei ole minun vikani jos hän pettää sinua.Olen miehesi kaveri,en sinun.Enkä ole ikinä valitsenut kavereitani heidän taustansa tai perheensä mukaan.Ehkä sulla olis hetki aikaa(kaiken tuon vainoamisen)jälkeen istua pöytään ja miettiä elämääsi uudestaan.Onko käytöksesi rakkautta vai pelkästään pelkoa yksin olemisesta.Sinulla on mahtava mies mutta se ei pysy luonasi tuolla käytöksellä,ei yhteiseen menneisyyteen tai lapseenne vedoten.En luovu ystävistäni,jotka ovat olleet minulle tuki ja turva vain sen takia että sinä saisit rauhan noille sun naurettaville kuvitelmille.Ystävät on ystäviä,panot panoja.Ystäviä on monta,panoja vain yksi kerrallaan.

enkä minä siihen puhelimeen vastaa vaikka soittaisit tuhat kertaa,mulle ei kuulu teidän ongelmat.

miehesi ei lämmitä mun petiä,käänny siis toiseen suuntaan sen syyttävän sormesi kanssa

ei ole sanoja suuria,ei ole mitään mitä sanoa.
on vain se kivi rinnassa ja ikävä polttava sielussa.
nousi taas muistot menneet mieleen ja muistin miksi sua rakastin.
kaipaan sua ikuisesti. J

nyt kotii pakkaamaan ja illalla junaan

Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
sillä en sun särkyä anna mä en


Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en

Et ole vahva et, yön varjoon pakenet
mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään
Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa
sillä en sun särkyä anna mä en

missä on maailman komein mies?

en ymmärrä,en ymmärrä

Ricolla alkaa vointi hieman helpottaa,oltiin taas siellä vyöhykkeessä ja hyvältä näyttää perjantain Kajaani reissu,ei tarvi toista kipeänä sinne roudata.
Hassun höpsönä fiilistelen,ja olen ehkä hieman onnellisempi :)

I write the lines you want me to, with the words I dare to use of all
the ones that you have taught me, along the years

You cast a perfect shadow on the paper, fade away with sunlight, I fear
the way you know me, love can leave a stain

You steal my only hope and make me stay awake another night, I wish you
bear with me, stay near me
When the Autumn leaves have fallen....
Solitude, my pain, the last thing left of me..

If you fall I'll catch, if you love I'll love, and so it goes, my dear
don't be scared
you'll be safe, this I swear. If you only love me

Seven lonely lies written on Deadwinter's night, open the only book with
the only poem I can read
In blood I sign my name and seal the midnight with a tear, burn the
paper, every line for them I cried

I am the Playwrite and you are my Crown, make me cry for your love, like
you've done many times, so I know
I can't write these storylines without you, Lady pain, make me strong
can't we be together without them forever

The words I write can only hurt you, sorry for the rain, thank you, my
only one, you gave me this pain
I leave you gently on the floor, take one step towards the door
where's the letter never written, goodnight now

tänään lasken pääni tyynylle ja päätän että uneni ei tule itkien.
puren huulta sieluni huutaessa tuskaani, huulta purren tuijotan verestävin silmin kattoa ja rukoilen.
ei yksikään uneton yö ole sinun arvoinen, ei yksikään vuodatettu kyynel.
ei sydämeni ole sydän rakkauden vaan kadotettujen tunteiden, se on sydän synkkien kujien, yksinäisten aaltojen.
koskettaessasi minua hellästi kädelläsi haavoitit minua sillä hellyydellä jota olen aina paennut ja jota tulen pakenmaan.
en ole heikko ihminen, olen ihminen arpineen ja haavoineen-sellaisia haavoja löytyy sydämestäni jotka eivät ehkä koskaan parane ja ne haavoittavat viiltävän tikarin lailla uudelleen ja uudelleen.
mutta ne kyyneleet saapuvat luomieni takaa, kuin salaa hiipien sielusta nuo kaksi suolaista polkua valuvat alas kasvoiltani,valuvat valtoimenaan alas rinnalleni käsien ollessa liian väsyneitä niitä kuivaamaan.
ja sydän tuskasta vavahdellen painan pääni tyynylle, rutistan tyynyä yksinäisten kyynelten valuessa nyyhkytysten vavisuttaessa vartaloani, itken alla auringon ja jatkan rukoilemista seuraavan kauniimman hetken puolesta.