"Jokainen on varmasti joskus miettinyt, miksi keskusteluissa syntyy niin monta kertaa erityyppisiä väärinkäsityksiä. Vaikka asia olisikin kerrottu niin selkeästi kuin suinkin, usein saattaa joutua silti vielä selventämään ja selittämään uudestaan koko homman. Parhaimmassa tapauksessa toinen osapuoli vieläpä ymmärtää jutun tykkänään väärin, tekee sen pohjalta valheelliset johtopäätökset ja muodostaa lopullisesti virheellisen kuvan toisesta tämän perusteella. Ja jos väärinkäsittäjä on vielä tarpeeksi pässinpäistä sorttia, on vaikea enää saada korjattua harhoja tosiksi. Tällaisissa tapauksissa keskustelu yleensä muuttuu änkkääväksi jätinäksi kuivuen lopulta turhuutensa vuoksi kasaan.
Olen kohdannut tämän ilmiön monesti keskustellessani foorumitse, tekstiviestitse ja sähköpostitse. Myös kasvokkain jutellessani olen tämän huomannut. Eikä tämä suinkaan ole oma ongelmani: olen kuullut muidenkin ihmisten valittavan saman tolan tiimoilta. Mistä tässä sitten on oikein kyse? Eivätkö ihmiset ymmärrä toisiaan? Haluavatko jotkut tahallisesti käsittää väärin asioita? Vai ovatko ihmiset vain liian välinpitämättömiä, ja kukin oman maailmansa vankeja? Tule ja tiedä.
Jokainen ihminen on erilainen. Jokainen hahmottaa maailmansa eri näkökulmasta, ja jokaisen kokemuspiiri muodostuu erilaisten ulkoisten ärsykkeitten kautta. Kahta täysin samanlaista ihmistä ei ole. On siis melko luonnollista, että tätä kautta mielipiteetkin eroavat jonkin verran toisistaan - jopa silloinkin kun ne näennäisesti samoilta näyttäisivätkin. Ja kun mielipiteenkin voi ilmaista aina niin monella eri tavalla. Meistä löytyy monen monta julistajaa, säheltäjää, huutajaa, viisastelijaa, pilkunhellijää, todistajaa ja nillittäjää. "Minä olen aina oikeassa" - asenteeltakaan ei voida välttyä; aina löytyy heitä, jotka ovat tietävinään kaiken kaikesta - jopa silloinkin kun todellinen tietopohja on täysi nolla. Tahaton ja tahallinen pelleily, palloilu, keskustelun ulkopuoliset asiat, sekä suoranaiset asennevammatkin tuovat myös oman kiihottavan lisänsä tähän itsensä ilmaisemisen mielenkiintoiseen maailmaan.
Samat lainalaisuudet pätevät mielipiteen vastaanottamiseen: jokainen jälleen kerran käsittää nämä asiat eri tavalla. Itsestäänselvyydet eivät ole kaikille samoja, ja siten on toisen huomio välillä vaikea käsittää. Varsinkin jos on vaikeuksia kyseenalaistaa omia näkemyksiään tahi ei kykene ajattelemaan asiaa toisen näkökannasta - itseensä ottamisesta nyt puhumattakaan.
Miten sitten välttyä vähänkin vakavemmissa keskusteluissa väärinymmärryksiltä, sekä itsensä toistamiselta? Sen jos tietäisin, olisi tämäkin kirjoitus jäänyt kirjoittamatta. Miettiköön tätä jokainen itsekseen tahi olkoon miettimättä. Viestiminen on usein vaarallista muttei tietenkään aina. Puhuminen ja itsensä ilmaiseminen on minusta ainakin hyvin suotavaa, sillä puhumatta jättämisellä on huomattavasti vaikeampi asioihin vaikuttaa. Leuan lätkeellä jatketaan, väännön ja säädön uhallakin!"
-Juha Jyrkäs/Siulaset 1/2006