IRC-Galleria

luin äsken hyvän kommentin. melkein naurahdin, se erottu mukavasti ihkutuskommenttien joukosta.

ajattelin tervehtyä huomenna. skipata Jyväskylään lähdön.. tehdä ehkä jotain? jotain muutaki ku nukkua ja kattoa tv:tä.

katoin tänään leffan Pirunmoiset Pirskeet. sinänsä se oli aika paska, että juoni oli kunnon perusshittiä eikä siinä tokikaan mitään yllätyksellistä ollu. no kun tarkemmin ajattelin niin oli se kyllä muiltakin osin sen verran huono, että niiden mielessäni orastaneiden pienten hyvien puolien mainitseminen menis jo hiusten halkomiseksi. eli mitä tästä opimme? kirjoita ensin ja ajattele sitten. lopputulos on kuitenkin lyhyesti sanottuna kehno.

lämpö on ollu jo tovin 36,22. mittasin molemmista kainaloista varmuuden vuoks. huomenna sais laskea noin asteella. sitten oisin terve ja voisin rellestää itseni riekaleiksi.

..or not.

Mulle tulee Ilkka Alangon Sattuu-biisin alusta ihan mieleen Madonnan Like a Virgin, ja se on häiritsevää.

Mä vietän lomaa, tiistaina olin vielä koulussa ja keskiviikkona tulin kotiin. Teen asioita joista pidän. Käyn shoppailemassa, kampaajalla, Nannaa kattomassa, vähän baarittelua, leikin taitelijaa sotkemalla öljyväreillä ja tukehtumalla tärpättihuuruihin, luen PMMP:n ihanaa kirjaa, näen kavereita (vaikka niitä onkin niin kovin vähän täällä nyt :(() käyn lenkillä kun aurinko paistaa ja nyt pitäis olla lähdössä hohtokeilaamaan.

Mutta tää kai kuuluu opettajankoulutukseen. Maanantaina lähden takas Jyväskylään. Pitää mennä sivuaineinfoon. Mutta ne ei ees vielä kuulu meille, jee. Perjantaina on pianotunti, fuck. Muuta? Ei muistaakseni.

Jee?

fiilikset hukas.

ja oon nyt sitä mieltä, että turha olla kellekkään mukava ihan vaan huvin vuoks.

jeejee melkeen kipee.

ois kiva tietää miks jotkut tietyt ihmiset stalkkaa jatkuvasti. esim. jotkut sellaset jotka ei varsinaisesti liity MUHUN mitenkään, tai tunne mua.

ja heti kun edellisestä kananmuna-episodista oli selvitty, seurasi uusi........... olin vähän viisas vaihteeksi. Eetua ei kuulemma läheskään kuitenkaan vielä huolestuta mun kotitalous-osaaminen.. en mä nyt voinu muistaa kovin tarkasti millanen kananmunan rakenne on raakana :D muistelin nääs että kuoren ja valkuaisen + keltuaisen välissä ois ollu vielä sellanen puolikova vyöhyke, vähän niinku kananmunan valkuainen paistettuna. näin mielessäni siinä sellasen noin 3-5 millin paksusen seinämän.

!! ONNEA SUIKKELI !! <3


oon ollu ahkera tänään. palautin kaks atk-tehtävää (joiden deadline on sentään vasta vuoden lopussa) ja ostin kaks joululahjaa! PLUS että kaikki saa olla musta nyt ylpeitä, ihka ensimmäinen tentti meni läpi!! tähän kuuluis oikeesti vähintään kahdeksan huutomerkkiä.

se tenttiki oli kyllä yks veikkaa ja voita -testi. onneks opettajalla on vissiin kuitenki pumppu kestäny mun kootut selitykset...... mistä minä nyt tietäisin miten selitetään perusluku tai joku mistä en oo ikinä kuullukkaan, saati sitten että osaisin oikeesti muka laskea jotain suhteellisen hämäriä prosenttilaskuja tyyliin montako prosenttia 0,38€ on 1,52€:stä ilman laskinta (tuossa sain kyllä itse asiassa vastauksen oikein sentään). hihiii! näin sitä valmistutaan piiiikku hiljaa ala-asteen erittäin asiantuntevaksi opettajaksi. ja kyllä.

matikan alotustestistähän mä sain sen 17/30. pariin vuoteen ei oo tullu vissiin laskettua muita ku alennuksia, kaloreita (ei sillä että muka söisin terveellisesti) ja boolien mahdollisia alkoholiPROSENTTEJA (siispä voin vain todeta että tiedän mikä ero on prosentilla ja promillella tässä tapauksessa.. :D).

Kuortaneella muuten liikkuu joku jonka takin alta tippuu mm. viidenkympin seteleitä.

ai niin. päivän eräitä huippuhetkiä (sen lisäksi, että sain vihdoin tuon yhden tehtävän sivunumerot kuntoon, sekä tenttituloksen) oli heti aamusta, kun heräsin ja istuin tässä sängyn reunalla. huomasin yhtäkkiä jonkun pienen möykyn tyynyn vieressä (ei Eetu, se oli toisella puolella), ja se paljastui lähemmässä tarkastelussa - miksikä muuksikaan kuin - rusinaksi. SIIS MITÄHÄN HELVETTIÄ? Eetu ei tykkää rusinoista. mä en oo syöny tollasta pelkkää rusinaa varmaan muutamaan vuoteen. meidän lisäks täällä ei varmaan oo kovin montaa ihmistä käyny, ainakaan viljelemässä rusinoita. luonnollista selitystä rusinalle ei vaan löydy. no, ehkä se oli lahja taivaasta.. kiitos kuitenkin, vaikka se nyt päätyki roskikseen.

ja haluaako joku muu tietää vielä jotain muuta mun elämästä? ei.

kauhee väsy.
onneks huomenna ja ylihuomenna kouluun kello 12 vasta.
minkä takia mun on taas pakko myöhästyä joka päivä?
miks mä kirjotan galleriapäivikseen ku ei oo ees mitään kirjotettavaa. ehkä siks että mulla on väsy ja ois jopa oikeasti kiinnostavampaaki tekemistä?
huomenna ois kaljakekkerit siiderillä ja lonkerolla. jos oon heränny siihen mennes.
meidän vauvalla ei oo vieläkään nimeä ja huomenna tulee viikko siitä ku se on tullu meille :( kertokaa mulle mahdollisimman epälooginen jatke luettelolle Timi, Pansku, Unski, Smurffi, Piksu, Pingu, Miska.. kiitos. Johanna Tukiaista on turha ehdottaa, sitä on jo jouduttu harkitsemaan (= tilanne on paha :(().
perjantaina kotiin ja lauantaina toivottavasti hogereita!

..ja perjantaina ehkä viimein uudet vipit :D:D:D:D sponsoria ootelles.

vaihdoin salasanat koneelle, galleriaan ja nettipankkiin, koska ilmeisesti tarvin lisää yksityisyyttä.

keväällä opin, ettei vessanpönttöön kannata laittaa kiviä.

syksyllä opin, ettei samainen kapistus ole oivallinen loppusijoituspaikka myöskään kinuskikastikkeelle :ss

jäätelökin pitäis heittää pois, vois laittaa sen kokonaisena kimpaleena.

Galleria on kaiken hyvän ja pahan alku ja juuri.
Tulin nyt viettämään "syyslomaa".
Mulla on viha-rakkaus -suhde lähes kaikkeen.

olin toisella tai kolmannella luokalla ala-asteella. mulla oli hiuksissa kukkakuvioinen, isompi ponnari, jonka olin saanut lahjaksi mun tädiltä ja sen mieheltä. olin matkalla kouluun, kun vähän ennen Hyllykallion uhreilukenttää huomasin kyseisen ponnarin tippuneen. muistan sen tunteen ja tilanteen tarkasti. ei se edes ollut mun vika mitenkään, mutta tunsin kauheaa syyllisyyttä. ei sillä, ettei mulla olis ollut kymmeniä rakkaampia ja hienompiakin ponnareita, eikä sillä, ettei tädillä ja sen miehellä olis ollut mahdollisuutta ostaa mulle vaikka sataa sellasta uutta. silti! kai mä itkin. etsin. eipä sitä koskaan löytynyt.

maailma muuttuu, minä en. tuntisin varmaan vieläkin tollasessa tilanteessa oloni kurjaksi, vaikkei kyseessä olis kun yks vähän erikoisempi ponnari. joskus kun on kävi samanlaisia tilanteita, mietin miten lahjan antajasta tuntuis kurjalta kun sen toivomaa ja suunnittelemaa käyttöä antamalleen lahjalle ei oliskaan tullut, ainakaan pitkäksi aikaa. mä haluaisin arvostaa kaikkea sitä mitä ihmiset tekee mun eteen. vaikka sitten ajatuksiakin. jo tosi pienestä pitäen inhosin sitä, jos joku kaveri sanoi saaneensa huonon lahjan, tai ei osannut esittää innostunutta saadessaan jotain vähemmän toivottua. ei se musta oo varsinaisesti mielistelyä. jokaista ilahdutusyritystä pitää kunnioittaa. pienikin lahja tai muistaminen on eri asia saatuna kun ite ostettuna tai hankittuna. kai se on sitä mitä rahalla ei voi saada, vaikka realistisesti ajateltuna voikin. tää on mulle jotenkin tosi tärkeä asia.