IRC-Galleria

ihminen on outo otus, ja tyhmä. vaikka melkein jokaisella pariutumisvietti säätelee elämää, silti harva osaa elää parisuhteessa onnellisesti kovinkaan pitkään. kaikki etsivät sitä yhtä [yleensä yksi pitäisi riittää...] elämäänsä.
mikään ei ole ihanampaa kuin se tunne kun tapaa uuden ja ihanan ihmisen, ihastuu, ja lopulta rakastuu.. kaikki pitäisi olla niin hyvin kuin vain on mahdollista, mutta silti tyytymättömyyden tunne hiipii pikkuhiljaa jostain ruumiinaukosta sisään ja valtaa pienen mielen. jos kuitenkin löytyisi jotain muuta, jotain parempaa...? sitä harvoin löytyy, mutta sitä yritetään liikaa etsiä.
ihminen tarvitsee rakkautta jaksaakseen elää tässä kuppasessa maailmassa. mutta mitä on rakkaus? sitä on vaikeaa selittää..jokainen kai tuntee sen omalla tavallaan.. se on varmaa että rakkaus on olemassa, mutta yhtä varmaa on myös että ikuista rakkautta ei ole. toiseen ihmiseen voi kiintyä koko elämäkseen, mutta harvoin todellinen rakkaus säilyy ikuisesti. ongelma on juuri siinä että rakkaus muuttuu ajan kuluessa, ja se voi muuttua joko kestäväksi kiintymykseksi tai suoranaiseksi vihaksi. jeah, miten ihanaa pohtia tällaista tässä iässä... [kyynikon vikaa kai..].
on vaikeaa erottaa ihastumista rakastumisesta... sen voi vain oppia kun on tehnyt tarpeeksi virheitä... teininä tekee vaikka mitä vähäjärkistä kun haluaa kokeilla rajojaan ja oppia ymmärtämään tunteitaan. ensirakkaus ei ole koskaan rakkautta, se on ihastumista, usein sellaiseen henkilöön johon ei voisi myöhemmin kuvitellakaan tekevänsä läheistä tuttavuutta...

= elämä opettaa. JA PASKAT! pelkkä elämä mitään opeta, omat virheet opettavat. jos ei tee virheitä, ei voi todellisesta elämästä mitään edes tajuta.

pointti tässä kaikessa on se, että turha yrittää huijata itseään. mitään täydellistä ei ole, joten ihan turha ees tavoitella sellasta. voisi olla tyytyväinen siihen mitä on. no.. harva on.. en mäkään, mutta yritän sentään.


[kirjoittaja on yliherkkyyteen taipuvainen yliromantikko, joka on hämmentynyt maailmasta]