IRC-Galleria

Nyt mä oon sitten virallisesti vanha. Mää oon jo ihan liian aikuinen, mutta yritän viimeiseen asti kapinoida liikaa aikuistumista vastaan. Se vaan ei oo mun juttuni. Nyt tietysti monet vois sanoa että mä oon liiankin lapsellinen, mut hej, se vaan on osa mua. Kyllähän mä oon aikuistunutkin omasta tahdostani ja pakostakin viime aikoina, mut en silti halua taantua liikaa.
Mun pitää vaan alkaa kiinnittämään erityista huomiota mun elämäntapoihin ja ihonhoitoon, etten kuitenkaan vanhene ennen aikojani. Tää on vaarallinen ikä.
Kohta on sitten pääsiäinen. Mä taidan viettää sen kotona, on vaan sellanen fiilis ettei oikeen jaksais lähtee rehaamaan minnekään. Ja ihan hyvä taloudelliseltakin kannalta. Että tänä pääsiäisenä ainoat munat, joiden kanssa leikin, on sellasia suklaisia.
Oon ihan paniikissa miettinyt vappua. Olin ihan unohtanut että sellanenkin on tulossa. Ja että mitä ihmettä mä teen sen suhteen. Periaatteessa voisin ta promenad i Helsingfors, tai mennä vaikka Jyväskylään Pirrelle. Tai jotain.. ja sitten mua muistutettiin että on se love boat- risteilykin. Mut en oo siitä oikeen varma. Toisaalta, jos sellaseen hässäkkään haluaa osallistua, niin pitäis kai kohta varata. Hmm..jonkun pitäis vaan saada mut vakuuttuneeksi että sinne kannattais mennä. [Odottaa että joku vakuuttava henkilö vakuuttaa minut asiasta].
Aloin miettiin sitä että pitäiskö sittenkin odottaa vielä muutama vuosi ennen kuin alan lamauttamaan kasvolihaksistoani...kun sain yhdeltä kivalta ihmiseltä sellasen mielipiteen, että hän haluais nähdä mun [muka]ihanan hymyn vielä tulevaisuudessakin.. ehkä.
Ostin uudet pillifarkut.
Näin täällä elettiin maanantaina 10. huhtikuuta, anno 2006

Juhiksella on huomenna syntymäpäivä. Eka syntymäpäivä että mulla ei oo mitään juhlia. Oikeestaan en halunnut edes juhlintaa, ku Pirrekin on siellä jossain muualla, eikä juhliminen sillon oo juhlintaa. Tai noh, mama on varmaan suunnitellut jotain perhepiirissä. Son ilmeisesti varannut pöydän Gallésta, mihin mennään tyhjentämään shampanjavarasto.
Mama kertoi mulle jo millä se on päättänyt lahjoa mua. Se tilasi mulle botox-hoidon.. ihanan kannustavaa. Just kun olin ajatellut vanhentua arvokkaasti.. No siis en todellakaan ajatellut! että hyvä kun aloittaa vanhuuden karkoittamisen ajoissa, ja odotan innolla että saan nuo muutamat uurteet naamastani pois, ennenkun niistä tulee sellasia kanjoneita, joihin ei tepsi enää mikään.
Voin siis aloittaa vanhuuden vastaanottamisen suurin odotuksin, tyylillä ja naama sileänä.

Lahja- ja kukkalähetyksiä otetaan vastaan.

Jag undrar så ibland, om jag, blivit född nån annan stans, I ett annat land,
med ett annat namn. Jag kanske va brunett och inte särskilt lång, och rund,
och min röst var gäll och dan, ja, det lät som fan, när jag tog ton.
Jag undrar vad jag hade gjort då. Jag kanske hade blivit hålld om, och älskat mig genom dan.
Av allt jag undrar bara ett jag måste veta, för du har ditt liv här. Hade jag förstått;
jag måste ge mig ut och leta, och av tusen och tusen kännt igen dig.

Että mä oon sekaisin! xD Oikeastaan mun pitäis itkeä eikä nauraa, mut nyt ei mun itsehillintä toimi, eikä myöskään se vähä järjen hiven, mikä minussa asustaa. Eli siis, mä kämmäsin niiin täydellisesti mun taikin ennakkotehtävät, että voin heittää hyvästit haaveille päästä sinne lähiaikoina. ..noo voin yrittää ens vuonna uudelleen. Hahaa! mä tein siis aika kohtalaisen tyydyttävät piirustukset, mut ne piti maalata vesivärein. Olin hankkinut kalleinta ja mukaparasta siihen tarkoitukseen suunniteltua paperia, mut se imi sen vesivärin silleen että kaikista tuli järkyttävän laikullisia ja sen näköisiä niinkun joku 10wee muksu ois net värittänyt. Joo, eiks oo kamalaa. En vain oo osannut sisäistää ees koko asiaa. Postiin ne pitäis laittaa nyt eikä heti, jos aion saada ne ajoissa perille. Että lähetän ne kuitenkin kunniihin oon kallista aikaani käyttänyt. Kyllä mä yöllä hysterioin, ja en oo nukkunutkaan pariin päivään, mut daa, mitä sitten, tää on vaan elämää. Ja mulla on vatsahaava ja tasokas lataamopaikka tilattuna. moro!

Oon ihan sekoomispisteessä. Mun ennakkotehtävät jaksaa aiheuttaa mulla liikaa stressiä. Nomut, lähetän ne jo huomenna, että kohta voin yrittää ottaa rauhallisemmin...toisaalta just se että se pitää lähettää jo huomenna, aiheuttaa mulla vielä enemmän stressiä. Eikä oikeestaan helpota huomennakaan, sillä mun pitää jatkaa vielä seuraavista ennakkotehtävistä sen jälkeen, ja ne täytyy olla valmiit ens viikolla.
Viikonloppuna pitäis jaksaa edustaa taas pitkästä aikaa. Tosin sitä aikaa mulla ei todellakaan ois siihenkään joutavaan, mutta ei voi mithään, tää pilettää perjantaina, vaiks se ois tän viiminen teko. Tulee mökkihöperöksi jossei käy missään. Enkä mä ookkaan ollu viihteellä ku viimeks, eli öö..eiku olinhan mä Jyväskylässä edellisviikonloppuna. Mut enivei, Jyväskylän seurapiirit on aika pienet. Tai onhan ne pienet joka paikassa, mut meidän pääkaupungillamme on kuitenkin aina jotain enemmän annettavaa [muka].
Keväästä eioo tietookaan. Helvetti. No mä piristän itseeni kosmetogillani, ja ehkä vaiks hankin jotain turhaa, niin siitähän se mieli kohenee.

(myöhään, muttei unohdettuna)
minne katosi Maria Louiza, 60-luku, usko elämään, RAKKAUS, nuoruus, ihanteet, savukkeiden imukkeet, tupeerauskammat, valkoiset satiinipiikkarit, the beatles ja george harrison, sukkanauhat, kakkumascarat, kissansilmät, kaikki kaunis..?

Yö Edith Piafin, Yann Tiersenin, Dusty Springfieldin, vuosikertaviinin, ja ranskalaisten kevytsavukkeiden seurassa. ihanaa. ;)

Mää tajusin muuten just että mussa ei oo yhtään suomalaista sukujuurta. Mäensiis ole suomalainen muutakun nimellisesti, kun niin mun passissa lukee.. maman puolelta oon ruotsalais-saksalaista sukua, isän puolelta ruotsalais-tanskalaista sukua. jepajee. Eli, oon siis kaksneljäsosa ruotsalainen, yksneljäsosa saksalainen, ja yksneljäsosa tanskalainen.. tämmöstä..

Juhis muuttaa elämäänsä.
Ensinnäkin aion vaihtaa rakkaan Gaultierin tuoksuveteni Diorin uuteen (saa nähdä miten käy, mä palaan kuitenkin aina takaisin ominaistuoksuuni, mutta yritys on hyvä).
Sitten mä oon hankkinut itelleni jooga-gurun, niinku joogin. Elisiis mä alan joogaan, ja sit musta tulee jälleen notkea niinkun ennenwanhaan. Se saa luvan korvata mun tanssiharrastuksen, kun jotain liikuntaa pitäis kuitenkin olla. En kuitenkaan enää alkaisi tanssia, mun aika ei riitä niin vaativaan harrastukseen. Mun ruokavalion oon jo aika onnituneesti muuttanut, oon luopunut vehnästä, valkoisesta sokerista, ja blablabla..
Nyt aloitin ihonkirkastuskuurin, sen tuloksena mulla pitäis olla parissa kuukaudessa niin megahyvä iho, ettei rajaa. Ainakin jos mun kosmetologiin on uskominen, ja miksei olisi. Mulla on vielä haussa uusi ihonhoitosarja... tällähetkellä mäen oo jaksanut suosia mitään tiettyä sarjaa, ja siitä johtuen mulla on satoja purkkeja ja purnukoita kaikkee mömmöö mitä en koskaan käytä. Että järjestelmällisyyttä kaivataan tähän osoitteeseen..
Sitten kun mulla on parin viikon päästä taas enemmän aikaa, niin alan harrastamaan kirjallisuutta. Enoo vähään aikaan ehtinyt lukemaan oikeen mitään kirjallisuudeksi laskettavaa, ja se menetys pitää korvata. Samalla voisin täydentää mun levykokoelmaa, en ole taitanut ostaa levyjäkään vähään aikaan. Ja alan taas käymään enemmän elokuvissa..eikä teatterikaan ois pahitteeksi. Oon onnistunut samaan itseni niin ylistressaantuneeksi, että jotain on tapahduttava ennenkun pimahdan lopullisesti. Jos olisin tosi ahkera (mitä en ole), suorittaisn loppuun mun taidehissan tentit ja kävisin muutamalla luennolla. Mutta se todennäköisesti jää tekemättä, mutta en anna sen haitata. On mulla tarpeeksi muutakin. Joskus voisin alkaa taas maalata..ehkä.. sitten kun on joskus taas vapaa-aikaa. Tai jos saisin itseni timmiin kuntoon niin voisin mennä taas alastonmalliksi taidekouluun. Mutta en lupaa itselleni vielä mitään.
Mitäs vielä.. Olisi tosi hauskaa näytellä pitkästä aikaa, mutta entiiä.. sekin vaatis niin paljon panostusta multa.. Yhteenvetona tässä taitaa olla että alan taas keskittymään kaikkeen hauskaan, mistä olen pikkuhiljaa luopunut muutaman vuoden aikana.. Pakko saada jotain tilalle, kun olen lopettelemassa mun bilehilekautta, ainakin toistaiseksi. Tai oikeestaan olen jo vuoden ajan ollut enemmän tai vähemmän poissa kaikista turhista happeningeistä ja kissanristiäisistä. Ja hyvä niin.
Nomut. tällästä kaikkee. Tästä on hyvä jatkaa itsensä kenittämistä. Mun puolitoista vuotta kestänyt rankka henkinen prosessi on onneks hyvässä vaiheessa, osaan nauttia seesteisyydestä ja annan aikaa itselleni. Ehkä lopulta osaan antaa ajastani myös jollekin toiselle, joka sen ansaitsee.

juhis palasi.