Näin kesän kunniaksi on pakko laittaa tännekkin varoituksen sana siitä, että harkitsematon spray-tanin käyttö saattaa johtaa vakavaan itsekunnioituksen menetykseen ja naurunalaiseksi joutumiseen.
Mitä ikinä teetkin, niin älä koskaan ota koko perjantaipäivää aurinkoo, ja illalla hetken mielijohteesta käytä hyväksesi paikallisen kuntosalin spraytan-mahdollisuutta.
Ensinnäkin epäilen vakavasti että tekeekö naisen itsetunnolle kovinkaan hyvää seistä alasti kuntosalin takahuoneessa suihkutettavana ja vääntää samalla erittäin teennäistä small-talkkia australialaisen kuntosalityöntekijän kanssa todella huonolla englannilla. Myös se puolituntinen, jonka seisoin yksin tuulettimen eessä haara-asennossa ja kädet ylhäällä, jotta sprayrusketus kuivuis tahraantumatta, sai miettimään että kyllä jossain sekin raja menee kun vaivannäkö hyvän rusketuksen saamiseksi lakkaa olemasta järkevää.
Ja koska ilmeisesti olemuksestani paistaa läpi täysi tietämättömyys itsensä ruskettamiseen liittyvistä pienistä, mutta sitäkin tärkeemmistä pikku perussäännöistä, luulen että kuntosalinhoitaja piristääkseen pitkää perjantai-iltaansa töissä päätti käyttää ruiskuttamiseen kolminkertaisen annoksen rusketusainetta inhimilliseen määrään nähden: Kun tulin takahuoneesta ulos ja katsoin kuntosalin peiliin, näin kiiltävän tummanruskean naaman ja kropan jonka ihokarvoihin tarttunut maali teki niistä mustat itse kropankin ollessa erittäin erittäin tummanruskea.
Tässä vaiheessa multa kysyttiin että enhän mä vaan ole suunnitellut lähteväni baariin tänään, kun rusketuksen tasaantumisessa menee kyllä niin monta tuntia että näytän normaalin ruskettuneelta vasta huomis aamulla. Mutta koska olen hyvin harvoin Australiassa perjantaisin, niin tottakai olin suunnitellut lähteväni baariin.
Se vaan, että kun me Merin kanssa (joka oli vielä tuplasti niin tummanruskee kun mä) päästiin kuntosalin ulkopuolelle, me huomattiin että ihmiset tuijottaa sen verran pitkään että ei pystytty syvälle päähän vedetyistä hupuista huolimatta jäädä venaan bussia, tai varsinkaan istumaan siinä melkein tuntia, vaan juostiin äkkiä taksitolpalle ja mentiin kämpille matalaprofiilisesti taksilla.
Ja vaikka me laitettiin siellä kilo puuterii ja vaaleeta meikkivoidetta naamaan, niin kaikki tutut meijät nähdessään repes nauramaan, ja illalla kabab-paikassa turkkilainen kebabmyyjä luuli Meriä turkkilaiseksi. No onneksi kännissä ei tietenkään mitkään tommoset sivuseikat kun ulkonäkö enää haittaa, mutta siinä vaiheessa, kun olin jo ruvennut näyttämään siltä että joku juntti tosiaan erehty jo luuleemaan että oon ottanut muka jotain AURINKOO niin se mun iho, joka oli palanut siellä rannalla sillon aikasemmin perjantaina, alko ihan puun takaa kuoriutuu.
Sit mun iho oliki loppukesän sellanen kauniin kaakaonruskee, ja ihan täynnä semmosii päivä päivältä laajenevii valkosii läikkiä, ja näytin ihosyöpäpotilaalta (tai no ei kai nekään näytä niin pahalta), enkä voiunu käyttää shortseja koko kesänä.
Mut nyt oon oppinu että mun ei kannata liikaa yrittää panostaa tohon hyvältä näyttämiseen (en edes mainitse tässä yhteydessä esimerkiksi kulmakarvoja jotka valuu suihkussa käydessä pois, tai semmost pimeessä hohtavaa uv-värii jota kerran erehdyin luulemaan valokynäksi ja jota sudin naamaan ennen diskoon menemistä jossa mun naamassa hohti eripitusii kirkkaanvalkosii viirui siellä täällä).
Tänä kesänä aattelin pärjää ihan vaan ripsivärillä(tai no ehkä kans muutamil muil väreillä), vaik kai neki voi tietysti jotenki tyrii...