IRC-Galleria

Unelmat oliki vaa unelmia,
Aidan toiselle puolelle typeriä kuvitelmia.
Mä tartten aina jonku johon asettaa toivon,
sillä ilman sitä toivoa ei oo, ja ilman toivoo ei jaksa kahlata tässä paskassa, se saa mut perille, auttaa jatkamaan.
Mä oon asettanu toivon johonki henkilöön ja todennu "vittu, tää ei toimikkaan!"
Ja JOKA kerta se viiltää samalla tavalla, ja se on vitun raskasta koittaa jatkaa taas.
Kun alkaa tottumaan pettymään, alkaa ryhdistäytyä.
Tähän asti mä oon selvinny, toivo ei oo menny, se on sinussa...