JA EI KOSKAAN, EI KOSKAAN KUKAAN,
TUU SAMALLA TAVALLA RAKASTAA SUA, SEN MÄ LUPAAN.
JA VANNON ITELLENI MUISTAVANI SUT AINA,
ENSIMMÄINEN LUPAUS JONKA KOITAN PITÄÄ MUN MIELESSÄ AINA.
EI SANAT RIITÄ KERTOO, EI TEOILLA PYSTY KUVAA,
SITÄ TUNNETTA JONKA VAIN SÄ SAAT MUN SISÄLLÄ AIKAAN.
EN SUOSTU PÄÄSTÄÄ IRTI,
SÄ OOT SE JOTA KUKAAN EI TUU KOSKAAN VIEMÄÄN MUN SYDÄMESTÄ,
SULLE ON AINA PAIKKA SIELLÄ.
ILTASIN MÄ MIETIN VARTALOAS MUN VIERESSÄ,
NÄÄN SILMISSÄNI KASVOS, JA TOIVON ET HERÄÄN VIERESTÄS.
EKAKS AAMULLA HERÄÄN, PYÖRII MIELESSÄ VAIN KUVA SINUSTA,
SUN KATSEESTA, TEOISTA JA IHANISTA LAUSEISTAS.
EN TUU KOSKAAN UNOHTAA, MITÄ MERKITSIT MULLE,
JA TUUT AINA MERKITSEE, MUN SYDÄN KUULUU VAAN SULLE.