Päivä yksi, tyttö heräsi aamulla /
oli hiukset sekaisin, kasvot kuin haamulla /
eikä kadulla / näkynyt edelleenkään ystävää /
niinku ei ennenkään / eilinen elää taas tänään /
eikä hän halunnut, enää koskaan kouluun joutuu /
koska sattuu / kun toiset vain pahaa puhuu /
tyttö oli romantikko eikä tottunut maailmaan /
hän tiesi kuinka maailma jaksaa satuttaa /
Taas / hän kuitenkin lähti kouluun kulkemaan /
yritti olla pienest ettei kukaan huomaisikaan /
hän oli hiljaa joka ikisenä päivänä /
ettei paljastaisi oikeaa itseään /
eikä opettajat huomannu kuinka välillä /
tyttö itki kun sattui käytävillä välkillä /
eikä millään jaksanu siirtyy tuntii uuteen /
kaikki ilo vaihtunu, masentuneisuuteen
KERTO
Kukaan ei välittänyt, käsittänyt,
kuinka pettynyt, voi olla jos on vain etsinyt onnea,
johon ei ole koskaan voimaa, kun sen tajuaa ettei sitä saa
SÄE 2
Päivä kaksi, tyttö sai nukkuu pidempään /
oli viikonloppu uskalsi vähän hengittää /
mut oli, vaikeeta olla hauskaa yksinään /
kun ei ystävää / ollut edelleenkään /
tyttö heti aamulla, laittoi kädet ristiin /
rukoili voimaa taas yhden päivän selviytymistestiin /
tiesi että taivas on taas suljettu tänään /
häneltä, niin kuin jokaisena päivänä /
eikä yrittää jaksa jos ei koskaan onnistu /
tyttö tiesi sen ja entisestään lannistu /
hän tiesi ettei enää halunnu jatkaa matkaa /
ja kirjoitti kirjeen ennen itsemurhaa / jossa luki /
"ei enää uni auta, väsymykseen, eikä aamulla kello auta, herätykseen"
KERTO
Kukaan ei välittänyt, käsittänyt,
kuinka pettynyt, voi olla jos on vain etsinyt onnea,
johon ei ole koskaan voimaa.