Mun kengissä tää säätäminen on kai turhan iisii, kun mimmit saartaa poikaa niinku Kuuban kriisis.
Päivänpäätteeks siitä jää vaan kumma fiilis, se on ku tumma pilvi, jonka sitten purat biisiks.
Sä loukkaat toisii ihmisiä tahtomattas kun pyörit kaupungista toiseen taakses katsomatta.
Ne sanoo et mä poden sitoutumis pelkoa.
En tiedä muuta kun et suhteis ei oo turvaverkkoa ja kun sä putoot, niin sä putoot maahan asti, ja jos sä tiput korkeelta, se sattuu saatanasti.
Keräät itses mut uskallatko nousta enään, kun pitäis toimii varovasti ettei loukkaa ketään tai varsinkaan ittee, ettei tarvii taas itkee.
Et kuinka tuli tehtyy taas niin karmivat virheet, jeah.
Mä, paraskin puhumaan jotenkin ajatuksis palasin takaisin suhun taas.
Kävelin tossa kotio koulun jäläkkee ja sato tuota ränttää ja tuuli nii perkellee kylymästi. Iha märkä ja jäässä olin. Sit kännykkää pamahti uutisotsikot, ekana uutinen "kylmät tuulet suomessa jatkuvat." Tuli semmone olo, että aijjaa saatana tuuleeko täällä.