Mun kengissä tää säätäminen on kai turhan iisii, kun mimmit saartaa poikaa niinku Kuuban kriisis.
Päivänpäätteeks siitä jää vaan kumma fiilis, se on ku tumma pilvi, jonka sitten purat biisiks.
Sä loukkaat toisii ihmisiä tahtomattas kun pyörit kaupungista toiseen taakses katsomatta.
Ne sanoo et mä poden sitoutumis pelkoa.
En tiedä muuta kun et suhteis ei oo turvaverkkoa ja kun sä putoot, niin sä putoot maahan asti, ja jos sä tiput korkeelta, se sattuu saatanasti.
Keräät itses mut uskallatko nousta enään, kun pitäis toimii varovasti ettei loukkaa ketään tai varsinkaan ittee, ettei tarvii taas itkee.
Et kuinka tuli tehtyy taas niin karmivat virheet, jeah.
Mä, paraskin puhumaan jotenkin ajatuksis palasin takaisin suhun taas.