kun niissä vanhan silmissä on se sama palo, johon olen tottunut, mä nieleksin kyyneleitä. eikö vielä, eikö vielä sittenkään? elämäni ei vielä sittenkään ole yhtä kavion kopsajaa vajaa.
vitja mä rakastan sitä otusta ja jokaista sen pukkia ja jokaista sen aaseilua. Kiitos.
postissa tuli suklaata---ei sekään väärin ole.