jos sen teet, niin piru sinua nielevi, sen mustan yön, kun koitosten jälkeen aamun sinut seivästää mä sain ,,!
ja sinä joka olet siinä seinämä edessäsi et tiedä minne mennä, mitä tehdä. se on seinä joka sinut pysäyttää se on seinä joka on kuin muuri sinun elämään
mutta nielevi sen saatanan luomaa papyrusta kun synkistyneenä alakuloon katsoo hän, ja heilauttaa sovinnonkättään.. hän !
mutta se timantti on hiomaton, seinän takana timantti odottelee hiontaa ja muuri joka tulee eteesi, se timantti täytyy hioa. etsit timanttia et tiedä mitä tehdä, timantti on jossain piilossa kaukana seinämässä
mutta mikään muuri ei tämän maailman, estää häntä voi, joka totuuden muassaan kantaa tätä hiomatonta timanttia. Hän sen avaa ja murtaa sisullaan, ja jättää taakseen menneisyytensä, sen verisen seinän.
mutta se kasa, se on ylitse pääsemätön ja timantti odottelee ottajaansa, missä olet, olet seinän takana et tiedä veri lentää ja timantti kiiltelee kuin aurinko kirkkaalla taivaalla
sen kasan takaa, seinä aukeaa, takaa seitsemäs seinä jonka takaa viisaus pilkistelee jo. Timantti hiomaton loistaa kuin uutta elämää, elämää siihen veriseen seinään.
kuin ydinräjähdys, sen kauniit säteet silmäsi sulattanevas, sitä ääntä kuunnella vaivut, vaivut maahan sen seinän eteen, jonka viisaus sinut hautaa alleen, sen verisen seinän.
se ydinräjähdys on tsernobyl, mutta vaivaen nouset vielä, nouset ja kapuat kasan ylitse, timantti on edessäsi. se odottelee sentin päässä ottajaansa ja sinä olet valmis tähän koitokseen
sen timantin hän koviin kouriinsa nosti, kohotti kohti aurinkoa... vielä hän katsoi kerran taakseen, sitä veristä seinää, ja jätti kaiken taakseen.. katosi valoon.
vihdoin voit huokaista ja unohtaa kaiken tuon pahan seinän ja kasan joka oli este elämääsi. mutta nyt mietit mikä mahtaa olla seuraava haaste tämän kaiken jälkeen
koulussa ei vissii ollu mittää tekemistä.
