Tää päivä tuntu jo paljon paremmalta,fiilis duunis iisi,kelasin,nyt helpottaa.
"..pois kaikki huonot fiilikset,masennus negatiivisuus,
ite eletää elämäämme jonka rakennamme.." ja niieespäi. Eilinen lenkki,auringonlasku ja menopollen katse.Oon saanu jotain selvyyttä.
Mut kotimatkalla tänään..mamin puhelu,badams ja crash.
Salo. Mietin vaa käytäväl matkalla huone 11,mitähän edessä?
Silmät aukeaa,vieno hymy huulilla,silmät sulkeutuu.Paljon asiaa,vaan ei sanoja.Otan kiinni kädestä,tunnen puristuksen vastaavan.
En meinaa jaksaa,mutta vaan pakko,aiJJ,oot supervahva <3
Matka on pitkä,mutta sydän vahva.
Elämä on epäreilu. Kotiintulomatka kesti ikuisuuden. Kaikki tavarat,täynnä muistettavaa.
Ko olin pieni,nukutit mua,lauloit kaikki laulut,lempparini tuutuu tupakkarulla :) sain pitää peukusta kii ko pelotti. Sun ei tarvi pelätä nyt,saat pitää mun peukusta.
Oot aina meidän varaäiti,varamummi,meidän aila-täti. Sun neuvos autto,ymmärsit ja kuuntelit ko elämä potki päähän eikä kukaa muu tajunnut. Haluun sut ehjäks.
Päivä kerrallaan.Huomenna aurinko paistaa taas ja voidaan kuunnella hiljaa yhdessä linnun aamulauluja. Oot lakas <3 aiJ'a.