Mein aamut on melkosta vilskettä. Jenna herää aina pirteenä ja ilosena, poijaat on kiukkusia ku ampiaiset. Koko ajan saa hoputtaa ja ku yks menee taksiin ja yks pitäis viedä ni yks vaan vettää peittoo korviinsa ja huutaa : " Äiti, tuu tänne mun salamajjaan, mulla on halipula!" Ei siinä oikein voi muuta ku nauraa vaik hermot ritisee liitoksistaan. Kissanpentu juoksee ku joku spiderman pitkin seiniä, reppii verhot ja kusee mun kulmasohvalle heti ku selän kääntää. Kyl kotiäidin elämä on auvoisaa... jos panis sämpylätaikinan nousee :))
Kun irrotan otteeni ja lähden
en voi katsoa enää taakseni.
Mitä on tapahtunut, on tapahtunut...
Mitään en halua pyyhkiä pois
enkä unohtaa..
muistan ja haluan muistaaÂ…
kosketuksesi, katseesi, sanasi
tunteet ja tuntemukset
- minä rakastin - rakastan…
morkkis on joojoo. Nyt ei tarttekka si taas mennä mihinkö parriin kuukauteen.. hih.. mut kyllä vois jo löytyy se huanompi pualiskoki pikkuhiljaa.. grr.. tahtoo viakkuun nukkuu ja sellasta parisuhdesettiä!!
meni taas yllättäin överiks eile paareis. kuin aina otan niin sit pohojammaan kautta ku otan (sillon harvon).. hmm. ei täs auta muuta ku lähtee uus kierros tänäpä, mennee hyvä känä piloille muuten ;))
ensimmäisen kerran yli kahteen kuukauteen. Yheksään viikkoon en oo juonu enkä polttanu, ollu vaan muksujen kans 24/7. Ja hei, mää oon järjissäni (kai?)!!! Muksut on koko viikonlopun pois.. hmm, mitäköhän keksis??? --> PUNSIA VITUSTI!!
Se on vaan niin väärin et ihmiset ei tajuu kuin paljon ne menettää ku ei elä hetkessä. Ne elää ensi viikossa, ensi vuodessa. Ja elämä valuu hukkaan että hups heijjaa.
Miks musta on tullu näin mukavuuren halunen? Hah. Ei jaksais panna tikkua ristiin mihinkä asiaan, söis koko aika kaikkia herkkuja, varsinki suklaata, ja kooullia tekkee miäli 24/7... Sinkkuna olon huano puali on just se ettei sitä oo niinq tarjolla koko aika. Sit om pakko syärä suklaata himmoonsa. Ja kattoo BB:tä samalla. (Tarsko ostaa elämä??)
nykyään ennää mittään. Ovet paukkuu millon Juholla ja millon Jennalla. Kuin voi olla jo tos iässä.. hmm.. en mää vaan oo paiskonu ikinä. Mitäköhän se on 5 vuoden päästä??
Normipäivää.. Tyättömän arki on sit lepposaa. Eikä oo kiirus ees töihin. Nautiskelen kerranki vaan oleilusta, saanpahan panostaa lapsiini. Tännäänki oltiin kattoo Shrekki 3 ja Joni pelkäs. Ku oli pimeetä. Ja halus pistää semmosen syrämmen vilkkuun mikä oli sen pairas kines. Hah. Mut lehva oli hyvä ja hauska..Oon niin ylpiä mun tytöstä ku se on niin viksu, sillä leikkaa äly kyl. Tänään taas ajattelin kuin onnellinen oon mun lapsista, ja kuin paljon se yks ihminen menettikään. Ja kuin paljon mun elämästä meni sen yhden ihmisen hoivaamiseen. Mut elämä on, ole sinäkin...
Viikonloppuna koittaa vapaus, 2 päivää ilman lapsia ekan kerran 9 viikkoon. Ja tupakkalakkoa takana jo 7 viikkoo sitäki. Oon valaistunu :)))