IRC-Galleria

Uskon vielä elämähän/
vaikka yksin joutuisin olemahan/
Uskon sieluhuni tuntehen sen sisimmän/
tierän sen olevan enemmän/
Uskon elämähän yksinääsehen/
uskon elämähän rakkautehen/
Tierän kaiken merkinnehen/
niin palijon mulle/
sulle,/
meille uurellehen/
Uskon kaikehen mitä jourun tekemähän/
teen sen vuokses tai itseni/
Kannan vastuhuni jonka jaamme/
kannan tahtoni/
haluni ja ikävämme/
Uskon aina kahtehen ihmisehen/
uskon sinuhun,/
uskon minuhun/
Tierän että on palijon enenmmän johon uskoa/
mutta me kaksi riitämme meirän uskohon./
Anna vain kätesi/
niin ohojaan sinut elämähäni ja uskohomme/
Pirän sen lähelläni/
ja kuuntelen sitä kun on sen tarve/
Uskon vielä elämähän/
uskon kätesi vahvuutehen/
Tierän että olet lähelläni/
uskon Sinuhun/
uskon minuhun/
uskon meihin.>

Kun ensimmääsen kerran tavattihin/
lujasti silloon jo halattihin/
Syvälle katsoit silmiini/
vastasit tunteisihini/
Entisen syrämestäni häärin/
sinut tilalle päästin/
Voiko varmasti suhun luottaa/
ettet aio tuskaa mulle tuottaa/
Lupasit olla rikkomatta syräntäni
koskaan et irti päästääsi käsistäni/
Vannot ikuusta rakkautta/
onko se kestävää vai haurasta/
Haluaasin olla varma tästä/
ei tätä epävarmuutta kestä/
Yritän oppia luottamaan/
ihmisenä kasvamahan/
Älä koskaan jätä mua/
ainoa asia jota pyyrän sulta/
Pystyisin enemmän tälle antamaan/
mutta kuinka oppisin luottamaan.?

Sinä minut osasit yllättää/
kerroit hiljaa korvaani sen kuin kuiskaten/
Sinä sanoit/
että ilman tätä meidän elämää/
ei olisi aikaa/
ei olisi mitää/
meillä ei olisi yhteistä unelmaa/
Kuuntelin hetken kuiskaustasi ja suutelin huuliasi/
en osannut vastata sinulle mitään/
olin vain hiljaa/
Kaikki oli niin erikoista/
sinä olit lähelläni ja pidit kädestäni/
...se oli kuiskaus/
jota halusin.

mikä nyky nuorisoo oikeen risoo ku niitten pitää mennä kouluun ammuskeleen ja ku ne kumminkin tietää sen et siin menehtyy myös syyttömiäkin ja laoukkaantuu monia, jos itellä ei oo kaikki kunnossa.. eihän se oo mutten ihmisten vika että sillä meni honosti. tälläsiä tapahtumia ei kyl ainakaan enenpää tarvittaisi tähän maailmaan....

Puol vuotta oli takana/
suurin osa siitä oli vain pelekkää tuskaa/
kipua ja kärsimystä/
Pieniä onnen hetkiä mahtui joukkohon hyvin vähän/
mutta ne eivät poistanehet sitä tuskaa jota oli erelleen jälijellä/
katse olisi voinut viilentää ihan kaiken/
tuora ikitalaven maailmahan/
jos se vaan olis mahrollista.

Kasvot hymyilevät ovat kääntynehet itkuhun/
tyttörukka nauravainen on nyt niin epätietoinehen/
Laskee kukan viimeisehen/
haralle sen helvetillisen rakkaueenhen/
Unohtaaksehen kaiken/
katsomattahan taaksehen poistuu luota kummun/
tuskahan raskaurehen.

Katon merta/
ja sen tyyntä pintaa/
laskeurun äärelle sen/
ja kosketan yön selekää/
Tunnen vain väreen eilisen/
se ei ollutkaan ikuista/
Katson vain pimeytehen rikkinäisehen/
tummahan yöhön ja sen hilijaisuutehen/
Äänettömänä huuran tuskasta sen/
polovistuen etehesi pimeytehen annan kaiken lähteä/
Katto kuinka tumma varjo katoaa merehen synkkähän/
ottae viimein mukahansa minut vapautehen.>

Huusin yksin kylmyyttäni kadulla/
katsoin ympärilläni ihmisten hiljaista olemusta/
Tunsin sydämeni olevan pulassa/
jos en pian löydä sitä voimaa/
särkyneiden tuvasta/
Kävelin eteenpäin ja katsoin vain taakseni/
ihmiset nauroivat ja osoittelivat minua/
OLIKO MINUSSA VIKAA!!!/
MIKSI KAIKKI KATSOIVAT!!!/
Käänsin pääni pois ja jatkoin juosten/
he seurasivat kuitenkin minua/
Viimein saavuin ovelle johon kykenin tarttua/
se oli vanha ovi, saranat jo ruostuneet/
Yritin saada sen auki/
mutta se ei auennut/
Ne ihmiset seisahtuivat ympärilleni/
nostivat minut ylös ja katsoivat sisälleni/
Mitäköhän ne näkivät?/
Varkaan?/
Vai ystävän?/
Eräs mies tarttui ovenkahvaan ja ovi aukeni/
hän astui sisään ja pyysi minutkin/
Mies oli kuullut sisäisen huutoni ja vastasi siihen/
Nyt sinä olet vahvempi!/
mies vastasi ja astuin sisälle huoneeseen/
minulla oli nyt lupa olla siellä,/
olin yksi heistä joiden asuntona oli särkyneiden tupa.

Kun kävelen pitkin näitä katuja,/
en voi olla huomaamatta ihmisten kasvoja/
Ne katsovat tyhjyyteen/
vailla mitään päämäärää/
Vaikka heille yritän hymyillä/
he katsovat hetken aikaa kohti ja kääntävät pään pois/
Jatkaakseni matkaa tarvitsen vain yhden hymyn/
koskahan sen mahdan saada/
pakko odottaa/
Useamman tunnin seisoin ja odotin/
tunsin kuinka sydämeni kärsi/
se halusi jatkaa/
mutta olin päättänyt – odotan.

Kuinka moni täällä jääkään niin yksin/
kuinka moni täällä on niin onneton/
Ei ole ystävää, ei ole olkapäätä/
ei mitään mihin tukea itseään/
Niin paljon on elämä täynnä kaikkea/
niin paljon ettei sitä voi ymmärtää/
Kuitenkaan sitä ei voi saavuttaa/
ei edes omaa onnea/
jos se on hukassa/
Kuinka moni täällä jääkään meistä yksin/
kuinka monella ei ole ystävää/
Ilman ystävää/
ilman sinua/
elämä on tyhjää/
niin kovin tyhjää
sitä ei yksin voi ymmärtää.