IRC-Galleria

Jäin yksin mä huoneesehen pimeähän/
tunsin että hän mut hylkäs/
Suru kalavoi syräntäni/
repien/
raastaen sisintäin/
Tunsin ikävän tuskan tuntehen/
olin kuin kuollut rakkautehen/
Mä orotan sua/
rakas viel/
vaik´ olet kaukana/
kaukana jossain siel/
Ehkä sielumme kohtaa.

Kerran loppui aika tiimalasistakin/
vaikka sitä koko päivän kääntelin/
Ei riittänyt ne kaksikymmentäkolme tuntia/
jotka valuvaa hiekkaa katselin/
Tunnin viimeisen hukkasin/
vaiko menetin/
en saanut enää uutta mahdollisuutta/
kääntää tuota aikaa uudelleen/
se valui pois/
Valunutta hiekkaa lattialla nyt katselen/
kokoan sitä kyynelin/
jokaisen sekunnin haluan/
Vaikka aika onkin pysähtynyt/
ja mennyt hukkaan/
en koskaan voi löytää niitä kadonneita sekunteja/
hetkiä joita tarvitsen/
että aikani taas alkaisi/
Tällä hetkellä minulla on hukassa elämä/
se on pysähtynyt kuten on aikakin/
Aina kun löydän kadonneen sekunnin/
laitan sen säilöön/
ja odotan uutta hetkeä/
Elämäni on hidasta/
mutta joskus/
ehkä joskus saan sen takaisin/
ajan ja sen tunnin jonka joskus pudotin/>
Ja taas sen onnen löytäisin/
toisen kanssa jota niin kauan keräsin kokoon/
toivon että se onni kestää.

Pieni rakas tyttö/
niin yksinäinen/
surullinen/
yksin olonsa tuntee kaipaavainen/
Katsoo pitkälle kaukaisuuteen/
tyhjyyteen/
sulkee silmänsä ja haaveilee/
Nostaa katseensa ylöspäin ja huokaisee/
miksi oloni on näin vaikeaa/
miksi ystävää en vierelle saa/
Tyttö nousee ylös ja itkee/
sulkee silmänsä uudelleen ja sänkyyn nukahtaa/
unessa nähdä saa/
rakkautta/
kaipuuta/
onnea/
Rakastan tuota poikaa.>

Miksi kuihtuneita ruusuja kantaisin/
miksi tyhjiä lupauksia antaisin/
Sydämeni sulkisin sinulta/
ja olisin yksin/
Miksi lyhyitä askelia luoksesi ottaisin/
miksi suljetuin silmin sinua katsoisin/
Pimeässä vaeltaisin/
ja olisin yksin/
Miksi sinua en rakastaisi/
mitä vuoksesi en tekisi.

Uskon vielä elämähän/
vaikka yksin joutuisin olemahan/
Uskon sieluhuni tuntehen sen sisimmän/
tierän sen olevan enemmän/
Uskon elämähän yksinääsehen/
uskon elämähän rakkautehen/
Tierän kaiken merkinnehen/
niin palijon mulle/
sulle,/
meille uurellehen/
Uskon kaikehen mitä jourun tekemähän/
teen sen vuokses tai itseni/
Kannan vastuhuni jonka jaamme/
kannan tahtoni/
haluni ja ikävämme/
Uskon aina kahtehen ihmisehen/
uskon sinuhun,/
uskon minuhun/
Tierän että on palijon enenmmän johon uskoa/
mutta me kaksi riitämme meirän uskohon./
Anna vain kätesi/
niin ohojaan sinut elämähäni ja uskohomme/
Pirän sen lähelläni/
ja kuuntelen sitä kun on sen tarve/
Uskon vielä elämähän/
uskon kätesi vahvuutehen/
Tierän että olet lähelläni/
uskon Sinuhun/
uskon minuhun/
uskon meihin.>

Kun ensimmääsen kerran tavattihin/
lujasti silloon jo halattihin/
Syvälle katsoit silmiini/
vastasit tunteisihini/
Entisen syrämestäni häärin/
sinut tilalle päästin/
Voiko varmasti suhun luottaa/
ettet aio tuskaa mulle tuottaa/
Lupasit olla rikkomatta syräntäni
koskaan et irti päästääsi käsistäni/
Vannot ikuusta rakkautta/
onko se kestävää vai haurasta/
Haluaasin olla varma tästä/
ei tätä epävarmuutta kestä/
Yritän oppia luottamaan/
ihmisenä kasvamahan/
Älä koskaan jätä mua/
ainoa asia jota pyyrän sulta/
Pystyisin enemmän tälle antamaan/
mutta kuinka oppisin luottamaan.?

Sinä minut osasit yllättää/
kerroit hiljaa korvaani sen kuin kuiskaten/
Sinä sanoit/
että ilman tätä meidän elämää/
ei olisi aikaa/
ei olisi mitää/
meillä ei olisi yhteistä unelmaa/
Kuuntelin hetken kuiskaustasi ja suutelin huuliasi/
en osannut vastata sinulle mitään/
olin vain hiljaa/
Kaikki oli niin erikoista/
sinä olit lähelläni ja pidit kädestäni/
...se oli kuiskaus/
jota halusin.

mikä nyky nuorisoo oikeen risoo ku niitten pitää mennä kouluun ammuskeleen ja ku ne kumminkin tietää sen et siin menehtyy myös syyttömiäkin ja laoukkaantuu monia, jos itellä ei oo kaikki kunnossa.. eihän se oo mutten ihmisten vika että sillä meni honosti. tälläsiä tapahtumia ei kyl ainakaan enenpää tarvittaisi tähän maailmaan....

Puol vuotta oli takana/
suurin osa siitä oli vain pelekkää tuskaa/
kipua ja kärsimystä/
Pieniä onnen hetkiä mahtui joukkohon hyvin vähän/
mutta ne eivät poistanehet sitä tuskaa jota oli erelleen jälijellä/
katse olisi voinut viilentää ihan kaiken/
tuora ikitalaven maailmahan/
jos se vaan olis mahrollista.

Kasvot hymyilevät ovat kääntynehet itkuhun/
tyttörukka nauravainen on nyt niin epätietoinehen/
Laskee kukan viimeisehen/
haralle sen helvetillisen rakkaueenhen/
Unohtaaksehen kaiken/
katsomattahan taaksehen poistuu luota kummun/
tuskahan raskaurehen.