IRC-Galleria

en voi sanoa/
sitä suurta sanaa/
joka tätä kaikkea kuvaa/
en jäättää sua vois/
yksin kulkemahan/
pahat asiat erestäs/
yksin nekin tallaamahan/
en sano sulle sanoja/
joita en okeasti tarkoota/
en viito sulle kieliä/
joita en oikeasti taira ostata/
vaan näytän sulle sen/
mitä oikeasti täälä tarvitsen/
se olet sinä/
en muita tarvitsekkaan/
me kaksin täällä tulemme pärijäämähän.

oot mun auringonnousu/
aamulla herätessäni uutehen aamuhu/
oot mulle ainut ihminen/
jolle seison ilman panssaria/
kai sä tierät sen?/
tierän nyt mitä ystävyys merkitsee/
tierän miksi jokainen sellaista tarvitsee/
tierän/
mitä se on minulle/
me.

syremämmeni sykkii lailla pomppupallon/
kun sua ajattelen/
silimistäni kuvasi heijastuu/
kun sua katselen/
nukkumahan mennessäni/
tunnen sielumme vastakkain/
ajattelen sua/
kumpa olisit tässä/
vieressäni/
kärestä pitämässä.

Sä olet purjeheni/
joka etehenpäin minua kulijettaa/
Sä olet uskoni/
joka myrskyssä auttaa selviämähän/
Vaikka välillä voi tuntuakki/
etten minäkään välitä/
Iliman sinua/
veneheni uppoaasi/
pinnan alle vajoaasi/
Mutta muistan näyttää/
että myös sinä välität/
Niin minäkin näytän sen/
kuinka oikeasti rakastaa.

Katson/
kuinka taistelet aaltoja vastahan/
iltatuulessa/
Tahtoosin auttaa/
vaan en pysty/
Kahalehet vangitsivat minut/
rantakoivikkoon/
Katsoin kun sinä räpiköit/
valtameressä/
Minä pienenä tyttönä/
itkin kyynelehen/
perhosen siivelle/
joka lennätti sen huulillesi/
ja pelasti sinut/
Etkä loppujen lopuksi/
edes arvostanut/
suruani/
pelkoani/
tai eres palvelustani/
sinun hengestäsi.>

Aika näyttää onko huomenna kaikki vielä hyvin/
kun yö on hilajanen/
voin kuulla vain sinun mennehen kuiskauksen/
Tänäänhän lähemmäksi sinut halusin/
muistan vielä sen kun eilen menetin osani rakkauresta/
Yöllä heräsin/
ja muistelin meiRän aikaa/
sitä aikaa johonka toivoin vielä tänään näyttävän kaiken/
Tunsin syrämessäni kaipuhun/
halusin sinut lähemmäksi/
olisikohan se maharollista/
kun syrämeni on niin tyhyjä/
Vielä kun yö on hilijaa muistelen kaivaten sinua/
tässä äärettömän hilijaisessa elämässä haluaisin muutosta/
siihen minun uuteen elämääni.

Jäin yksin mä huoneesehen pimeähän/
tunsin että hän mut hylkäs/
Suru kalavoi syräntäni/
repien/
raastaen sisintäin/
Tunsin ikävän tuskan tuntehen/
olin kuin kuollut rakkautehen/
Mä orotan sua/
rakas viel/
vaik´ olet kaukana/
kaukana jossain siel/
Ehkä sielumme kohtaa.

Kerran loppui aika tiimalasistakin/
vaikka sitä koko päivän kääntelin/
Ei riittänyt ne kaksikymmentäkolme tuntia/
jotka valuvaa hiekkaa katselin/
Tunnin viimeisen hukkasin/
vaiko menetin/
en saanut enää uutta mahdollisuutta/
kääntää tuota aikaa uudelleen/
se valui pois/
Valunutta hiekkaa lattialla nyt katselen/
kokoan sitä kyynelin/
jokaisen sekunnin haluan/
Vaikka aika onkin pysähtynyt/
ja mennyt hukkaan/
en koskaan voi löytää niitä kadonneita sekunteja/
hetkiä joita tarvitsen/
että aikani taas alkaisi/
Tällä hetkellä minulla on hukassa elämä/
se on pysähtynyt kuten on aikakin/
Aina kun löydän kadonneen sekunnin/
laitan sen säilöön/
ja odotan uutta hetkeä/
Elämäni on hidasta/
mutta joskus/
ehkä joskus saan sen takaisin/
ajan ja sen tunnin jonka joskus pudotin/>
Ja taas sen onnen löytäisin/
toisen kanssa jota niin kauan keräsin kokoon/
toivon että se onni kestää.

Pieni rakas tyttö/
niin yksinäinen/
surullinen/
yksin olonsa tuntee kaipaavainen/
Katsoo pitkälle kaukaisuuteen/
tyhjyyteen/
sulkee silmänsä ja haaveilee/
Nostaa katseensa ylöspäin ja huokaisee/
miksi oloni on näin vaikeaa/
miksi ystävää en vierelle saa/
Tyttö nousee ylös ja itkee/
sulkee silmänsä uudelleen ja sänkyyn nukahtaa/
unessa nähdä saa/
rakkautta/
kaipuuta/
onnea/
Rakastan tuota poikaa.>

Miksi kuihtuneita ruusuja kantaisin/
miksi tyhjiä lupauksia antaisin/
Sydämeni sulkisin sinulta/
ja olisin yksin/
Miksi lyhyitä askelia luoksesi ottaisin/
miksi suljetuin silmin sinua katsoisin/
Pimeässä vaeltaisin/
ja olisin yksin/
Miksi sinua en rakastaisi/
mitä vuoksesi en tekisi.