IRC-Galleria

kuka on niin vitun tyhymä että hukkaa lähes täyden maxi askin tupakkia!!!?!?!?!?!?!?!

KA 6.7 laskiko etes iha vitusti :D

refrain:
Hypnoosiin, sä vaivut hypnoosiin,
ja basso menee luihin ja ytimiin, joo
Hypnoosiin, sä vaivut hypnoosiin,
tipahdat riimiin ja rytmiin.

Sun pää vaipuu mut jalat vapautuu,
et voi istuu, sä seuraat rummun iskuu.
Otan ohjakset käsiin vien sut sinne,
mis on sisin, siel on sielun sihinä
ja kaihon kipinäkin.

Nyt sen tunnet sinäkin, tunnet kyllä.
Sielunkapteenit pelimannin penkillä.
Työnsarkaa piisaa rytmin rengillä,
me pirut Suomesta savustetaan svengillä.

Haluun hypnotisoida koko kansakunnan,
muuttaa sen kenkien kulkusuunnan.
Hidastaa kellontikitystä edes hieman.
Mielenrauhaa ihminen ei pärjää ilman.
Juokset onnesi ohi, kun juokset kilvan.
Kuinka kestää sun kulttuuris rajuilman?
Jos sun yhteytes katkeaa juuriin,
joudut luottamaan pelurin tuuriin.

refrain (2x)

Mä haluun laulaa tän meidän lapsille,
jotka ihmeissään katselee ympärille.
Jota hyörinä panee pään pyörälle,
joo, mä laulan tän teille kaikille.
Ja mä keinutan tätä sun ämyrissä,
joo, mä tuun sun luoksesi äänessä.
Me ollaan äärimmäisen kysymyksen ääressä,
mut kun tanssit, et voi olla väärässä,
mä sanon:

refrain (2x)

Rytmin tään vieraatkin virittää,
kun kapteeni kiviä vaan vierittää.
Pääs menee hypnoosiin,
jäät mun hyppysiin kii,
heräät vasta, kun napsautan sormii.
No nyt mä pyöritän hypnoosihyrrää,
kottikärryillä tyylejä kärrään,
ä-ni kokkina kun kyökissä häärään,
mä santsaan laatuun ja pippurin määrään.

Pallo on mulla sen mullaks muutan.
Kun Antti ämyrissä taas aukoo suutaan.
Suoraan sun korvaan sanani mä suuntaan,
on suunta varma, kun sulle tän tuon taas.
Et voi kun luottaa silloin kun luvataan,
kulkea mukana, kun johdatetaan,
silloin, kun soudetaan, ei sovi huovata.
Kuopataan huolet ja ulapalle luovitaan.

Hypnoosiin sä vaivut hypnoosiin,
Antti Nopsajalkakin sanoo niin.

Hypnoosiin sä vaivut hypnoosiin,
Jukka-poikakin sanoo niin.

Hypnoosiin sä vaivut hypnoosiin,
myönnä pois.

Hypnoosiin sä vaivut hypnoosiin,
joo
vaivu, vaivu, vaivu, vaivu, vaivu.

me ollaan vaan yks vitun paska läppä :D

raiskaajan läpi

Joukkoa raiskaajia ja treffiraiskaajia haastateltiin vankilassa siitä, mitä he etsivät sopivalta mahdolliselta uhrilta. Tässä on kiinnostavia faktoja:

1) Ensimmäinen asia mitä miehet katsovat mahdollisesta uhrista on hiustyyli. He ovat todennäköisimmin sellaisten naisten perään, joilla on poninhäntä, letti tai muu hiustyyli josta voi helposti ottaa kiinni. He todennäköisemmin valitsevat pitkähiuksisen naisen. Lyhythiuksiset naiset eivät usein ole kohteita.

2) Toinen asia mitä miehet katsovat on pukeutuminen. He etsivät naisia joiden vaatteet ovat helposti riisuttavissa. Useat raiskaajista kantavat mukanaan saksia vaatteiden leikkaamiseksi.

3) He myös etsivät naisia jotka ovat puhelimessa, kaivamassa laukkuaan, tai tekemässä muita aktiviteettejä kävellessään, koska he ovat silloin varautumattomia ja heidät voidaan usein yllättää.

4) Miehet useiten hyökkäävät ja raiskaavat aikaisin aamulla, noin klo 5-8.30.

5) Useiten naisten kimppuun hyökätään parkkihallitiloissa, toisiksi useiten työpaikkojen parkkitiloissa ja huolto-asemilla ja kolmantena ovat julkiset vessat.

6) Miehet yrittävät usein siepata naisen ja viedä tämän turvallisempaan paikkaan jossa kiinnijäämisen riski on pieni.

7) Vain 2% sanoi kantavansa asetta mukanaan sillä raiskauksesta saa 3-5 vuoden tuomion mutta aseellinen raiskaus on 15-20 vuotta.

8) Jos aloitat minkäänlaisen tappelun, heidät saadaan nujerrettua, sillä kestää vain 1-2 minuuttia tajuta ettei sinun jahtaamisesi ole sen arvoista, koska se on ajanhaaskausta.

9) Nämä miehet sanoivat, etteivät hyökkäisi sateenvarjoa kantavan naisen kimppuun, koska sateenvarjo toimii itsepuolustusvälineenä.
Avaimet eivät hoida samaa työtä, koska sinun pitäisi mennä hyvin lähelle hyökkääjää käyttääksesi niitä aseena. Joten, ideana on vakuuttaa miehet siitä, ettet ole sen arvoinen.

10) Eräs mies opetti meille muuan suojautumiskeinon: Jos joku kävelee takanasi kadulla tai huoltoasemalla tai on kanssasi hississä tai portaikossa, katso heitä kasvoihin ja kysy kysymys, kuten paljonko kello on, tai jutustele pienesti: "Täällä on uskomattoman kylmä, ” ”On tulossa paha talvi." Nyt olet nähnyt heidän kasvonsa ja voit tunnistaa heidät poliisin näyttämistä kuvista tai kuvailla heitä. Menetät houkuttelevuutesi kohteena.

Tämä on opittu amerikkalaiselta turistiohjaajalta. Jos ryöstäjä pyytää lompakkoasi ja/tai laukkuasi, ÄLÄ ANNA SITÄ HÄNELLE. Heitä se itsestäsi poispäin… todennäköisemmin hän on kiinnostunut laukustasi/lompakostasi enemmän kuin sinusta, ja lähtee sen perään. JUOKSE KUIN HULLU TOISEEN SUUNTAAN!

Jos sinut koskaan heitetään auton takakonttiin, potkaise takavalot rikki, työnnä kätesi reiästä ja ala heiluttaa kuin hullu. Ajaja ei näe sinua, mutta muut kyllä. Tämä on pelastanut henkiä.
Jos joku on autossasi aseen kanssa, ÄLÄ AJA POIS, toistan: ÄLÄ AJA POIS! Unohda ase ja käynnistä moottori, aja MITÄ TAHANSA PÄIN, törmäten autolla siihen. Ilmatyynysi pelastaa sinut. Jos henkilö on takapenkillä, hänelle käy pahemmin. Heti kun auto törmää, pakene ja juokse. Se on parempi kuin antaa löytää ruumiisi kaukaa.

5. Muutama huomio siitä kun nouset autoosi parkkihallissa tai parkkipaikalla:
A.) Ole varuillasi: katso etupenkin jalkatilaan, takapenkille, takapenkin jalkatilaan.
B.) Jos olet parkkeerannut autosi pakettiauton viereen, mene sisään eri puolelta. Suurin osa sarjamurhaajista vetää naisen autoonsa kun nainen yrittää pasta omaansa.
C.) Katso autoa joka on parkeerattu autosi molemmille puolille. Jos mies istuu lähimpänä autoasi, haluat ehkä kävellä takaisin ostoskeskukseen tai töihin ja pyytää vartijan/poliisin saattamaan sinut takaisin autollesi.
ON AINA PAREMPI KATSOA KUIN KATUA. (Ja parempi ylireagoida kuin kuolla.)
AINA mene hissillä mielummin kuin portaita. (Portaikot ovat kamalia paikkoja uhrin kannalta rikoksille. Varsinkin YÖLLÄ!)
Jos vaanijalla on ase etkä ole aseen määräysvallan alla, AINA JUOKSE! Henkilö osuu sinuun (juosten tähdäten) 4 luodilla 100:sta. Ja silloinkaan todennäköisesti se EI OSU tärkeään elimeen. JUOKSE, mieluiten siksak-kuviota!
Naisina yritämme olla sympaattisia: LOPETTAKAA! Saatat vain tulla raiskatuksi tai kuolla. Ted Bundy, sarjamurhaaja, oli hyvännäköinen, hyvin koulutettu mies joka AINA leikki varautumattomien naisten sympatialla. Hän käveli koiran kanssa, tai linkutti, ja kysyi aina apua ajoneuvonsa kanssa, ja löysi siten seuraavan uhrinsa.
Toinen turvallisuussääntö: Joku kertoi minulle juuri kuulleensa vauvan itkua rapustaan, ja soitti poliisit, koska oli myöhä ja se oli hänen mielestään outoa. Poliisi sanoi hänelle "Mitä ikinä teetkin, ÄLÄ AVAA OVEA."

TAHON KALIJAA!

en koskaan enää taho nähä pelleä tai kattua peiliin :s

KAIKKI JOTKA HALUAA VANHAN IRC-GALLERIAN TAKAISIN KOPIOI TÄMÄ PÄIVÄKIRJAAN!
''Jos tilanne jatkuu samanlailla ens viikkoon asti, eli että käyttäjät valittaa ja kritisoi uutta ulkoasua niin vanha ulkoasu laitetaan takaisin. Käyttäjistähän tämä on kiinni.''

Kun olin vielä pentu, sain sinut leikeilläni nauramaan ja sanoit minua omaksi lapseksesi. Vaikka purin riekaleiksi monet kengät ja revin monet tyynyt, olin sinun Paras Ystäväsi.
Kun olin tehnyt jotakin pahaa, heristit minulle sormellasi ja kysyit: "Miten sä voit?"
Mutta sitten rauhoituit ja rapsutit vatsaani kun makasin selälläni edessäsi.
Vaikka sinulla oli aina kiire, oli sinulla kuitenkin aina aikaa olla kanssani. Muistan niitä iltoja kun lepäsin sängyssäsi ja kuuntelin haaveiluasi. Uskoin, että elämä ei voi olla tämän parempaa. Kävimme yhdessä pitkillä lenkeillä puistossa ja autoajeluilla. Kävimme syömässä jäätelöä ja minä sain vain vohvelin, kun väitit, että jäätelö ei ole koiralle terveellistä. Nukuin auringossa odottaen sinua kotiin.
Sitten aloit olla yhä enemmän ja enemmän töissä, aloit tehdä uraa. Sinulla oli yhä enemmän ja enemmän ihmisystäviä. Silti odotin sinua innolla ja tuin sinua aina kun sinulla oli sydänsuruja tai pettymyksiä. En koskaan sanonut sinulle, että olit tehnyt väärän päätöksen ja riemuissani riehuin oma kun tulit kotiin. Ja sitten yhtenä päivänä sinä rakastuit.
Hän, sinun nykyinen vaimosi, ei ole koiraihminen, mutta silti tervehdin häntä kodissamme, näytin kiintymystä ja tottelin häntä. Olin onnellinen, kun sinäkin olit onnellinen. Kun lapset syntyivät, ihmettelin heidän tuoksuaan ja halusin auttaa huolehtimaan heistä. Mutta te pelkäsitte että vahingoittaisin heitä ja sen vuoksi vietin suurimman osan ajasta toisessa huoneessa tai ulkona kopissa.
Oi, miten halusin rakastaa heitä, mutta olin vankina. Kun lapset kasvoivat, olin heidän Iso Ystävänsä. Sormet sattuivat joskus silmiini, kun ne tutkivat korviani ja pusuttelivat kuonoani. Rakastin lasten rapsutuksia, kun sinä enää vain harvoin rapsutit minua. Olisin antanut elämäni lasten puolesta jos sihen olisi ollut tarvetta. Menin salaa heidän sänkyynsä ja kuuntelin heidän salaisuuksiaan. Odotin yhdessä lasten kanssa autosi ääntä kadulta, kun palasit töistä kotiin.
Joskus oli aika, kun ihmiset kysyivät: "Onko sinulla koira?" otit aina lompakosta kuvani, näytit sitä ja kerroit pitkiä tarinoita minusta. Viimeiset vuodet vastasit kysymykseen "Kyllä" ja vaihdoit aihetta.
En ollut enää Sinun koirasi, olin vain koira ja hermostuit aina, kun aiheutin rahanmenoa sinulle.
Sinulla oli nyt työ ja mahdollisuus muuttaa toiseen kaupunkiin asumaan, mutta kerrostaloon, johon ei saa tuoda eläimiä. Teit oikean päätöksen. Sinulla on nyt perhe, mutta oli aika, jolloin Minä olin Sinun ainoa perheesi.
Jännitin sitä autoajelua, kunnes saavuimme koirien löytökotiin. Ilmassa oli koirien, kissojen, tuskan ja epätoivon haju.Täytit pari paperia ja sanoit: "Tiedän, että löydätte hänelle hyvän kodin."
Ihmiset siellä kohottivat olkapäitää ja katsoivat sinua surullisena. He tiesivät totuuden. Miten vaikea on löytää uutta kotia keski-ikäiselle sekarotuiselle nartulle.
Sinun piti repiä oman poikasi kädet kaulastani, kun poika kirkui: "Isä, älä anna heidän ottaa
koiraani!" Olin huolissani pojasta ja mietin opettamiasi asioita: ystävyys, lojaalisuus, rakkaus
ja ihmisen vastuu kaikista elävistä olennoista.
Rapsutit päätäni, et katsonut minua enää silmiin etkä suostunut ottamaan kaulapantaani ja hihnaani. Sinulla oli aina töissä määräaika, nyt oli minullakin määräaika.
Kun olit lähtenyt, kaksi kilttiä naista tuli ja sanoi, että kyllä sinä tiesit muutosta etukäteen mutta et yrittänytkään itse löytää minulle uutta hyvää kotia. Naiset rapsuttivat minua hellästi ja kysyivät: "Miten sä voit?"
Nämä ihmiset täällä löytöeläintalossa huolehtivat meistä niin hyvin, kun näillä aikaa kiireiltään riittää.
Tietysti meidät ruokitaan, mutta ruokahaluni katosi jo pari päivää sitten.
Ensimmäisinä päivinä, kun joku kulki häkkini ohi, juoksin heti hänen vierelleen. Luotin aina, että Sinä tulet ja haet minut takaisin. Että olet muuttanut mielesi ja tämä on vain pahaa unta.
Luotin, että tulee ainakin joku, joka välittäisi minusta ja haluaa pelastaa minut.
Ymmärsin että minun on mahdotonta taistella ihmisten huomiosta pentujen kanssa. Niillä ei ole vielä
hyviä ja huonoja muistoja. Ne ovat leikkisiä ja riemuitsevat. Menin häkin takanurkkaan. Istuin ja odotin.
Kuulin askelia, kun ihminen tuli työpäivän päätteeksi luokseni ja vei minut hiljaiseen huoneeseen.
Hän nosti minut hellästi pöydälle, rapsutti korvaani ja sanoi, ettei minun nyt tarvitsee enää murehtia. Sydämeni hakkasi, kun en tiennyt mitä oli tapahtumassa. Jotenkin vaistosin, että vankeuspäiväni olivat nyt ohi.
Surin, kun tiesin, että hän oli nääntymässä työtaakkansa alle. Tiesin hänen liikkeensä etukäteen:
hellävaraisesti hän laittoi kiristyssiteen tassujeni ympärille. Samaan aikaan kyyneleet valuivat hänen poskilleen.
Nuolin hänen kättään, kuten olin vuosia nuollut Sinun kättäsi. Hän pisti ruiskeen suoneeni ja tunsin miten kylmä liuos valui sisääni.. Menin makuulle, katsoin häntä silmiin ja sanoin hiljaa: "Miten Sä voit?"
Hän ymmärsi sittenkin minua ja tunteeni ja sanoi : "Olen tosi pahoillani"
Hän halasi minua ja selitti; se on hänen työtään, menen nyt parempaan paikkaan missä minua ei koskaan hylätä, missä on paljon rakkautta ja valoa, missä ei enää tarvitse huolehtia mistään. Se on todella erilainen paikka.
Sitten heilutin viimeisillä voimillani häntääni ja näytin, että "Miten Sä voit?" ei ollut tarkoitettu hänelle.
SE OLI TARKOITETTU SINULLE, RAKASTETTU ISÄNTÄNI, KUN MIETIN VIIMEISILLÄ HETKILLÄNI SINUA, JA VAIN SINUA. ODOTAN SINUA IKUISESTI. VOI OLLA ETTÄ JOKU TOINENKIN OSOITTAA SINULLE TÄLLÄISTA USKOLLISUUTTA ELÄMÄSSÄ."
- Jim Willis 2001
"Jos tämä tarina liikutti sinua, sai palan kurkkuun ja ehkä kyyleleenkin silmään, niin muista että tämä tarina on tosi..
Näin tapahtuu joka vuosi tuhansille eläimille, joita on joskus rakastettu, mutta jotka hylättyinä lopetetaan eläinklinikalla ja löytöeläintaloissa omistajiensa välinpitämättömuuden takia.
Haluamme tarinan kautta muistuttaa että jokaisella lopetattavalla lemmikkillä on joskus ollut koti ja perhe johon se on luottanut ja rakastanut.
Emme halua järkyttää emmekä tuottaa surua. Mutta, jos tarina jättää jäljen sinun tai jonkun toisen sydämeen niin, että sen ansiosta yksikin tälläinen tarina saa onnellisen lopun , olemme onnistuneet.
Kanna vastuusi ja osoita uskollisuutesi myös lemmikkillesi ja kehoita kaikkea muitakin tekemään niin.
On tärkeää, että ei-toivottujen, hylättyjen eläinten tappaminen loppuu. Tämä tarina voi pelastaa edes yhden eläimen."