IRC-Galleria

Tänään tapahtui jotain hämmentävän hienoa. Yksi tyttönen laittoi minut mustalle listalle ja sekös vasta hauskaa.

Kyseinen neitokainen oli kommentoinut omaa kuvaansa kaaaaauheaksi. Ihmettelin ensin hetken, miksi ihmeessä se kauhea kuva oli pitänyt laittaa Internettiin kaikkien nähtäväksi. Sen jälkeen hyvin leikkisästi, mutta ehkä hieman pisteliäästi mainitsin kuvan olevan kamala ja aikovani oksentaa. Neiti käski minun katsoa omaa naamaani. Katsoin peiliin ja näytin kasaripeikolta pörrötukkani kanssa. Jännittävää ja suorastaan mieltä ylentävää!

Mig nukkuukukkuu ja joku äidin ystävätärtäti vierailee meillä. Varsin huimaa. Minun tekisi mieli kirjoittaa jotain järisyttävän hienoa, mutta niin, en sitten kirjoita. Lisäksi kun käytän pitkästä aikaa omaa näppistäni niin typoan koko ajan. Jee!

Minulle ei kuulu mitään, mikä on mahdollisesti ihan hyvä juttu. Katsoin eilen 8 Mile Eminem-elokuvan, enkä tiedä miksi kerron sen teille kaikille. Huoh. Jee. No lopettelenpa nyt. HEI!

Niin, olen edelleen työtä vailla ja muutenkin surkea. Antakaa joku mulle hyväpalkkainen työ naapurista! Jooko?

Mikko tuli lenkittämästä hienonmerkkistä koiraansa. Lähdemme. Joo.

Minulla ei ole töitä ja on sunnuntai-ilta. Vihaan kaikkea ja ennen kaikkea inhoan itseäni, koska olen tyhmä ja idiootti. Voisin hakata päätäni seinään, muttei siitä ole mitään hyötyä. Lisäksi ah niin ihana sunnuntai-illan ahdistus hyöhyy ylitseni ja voisinkin hukuttaa suruni litralla jäätelöä ja kupposella teetä. En kuitenkaan tee sitä, sillä voisin esim. lihoa, mikä sinänsä olisi aika inhottavaa. Ja sitten voisin sairastua johonkin typerään sydän- ja verisuonitautiin ja kuolla kupsahtaa. Sepä olisi vasta riemua! Jee! Hurratkaamme typerälle ihmiselle!

Melkein sain töitä, mutta sitten jouduin perumaan koko jutun. Voi käsien käsi! Mutta mitäs antavat mulle töitä klo. 12-15. Eihän semmoinen käy päinsä!

Istun odottamassa tekstiviestiä. Tyhmä puhelimeni antoi ymmärtää, että olisin semmoisen saamassa. Puolisen tuntia sitten se piippasi ja ilmoitti viestimuistin olevan täynnä niin, että uusi viesti ei mahdu mukaan. Aivan pyllystä tämmöinen toiminta! Homppelia suorastaan!

No, hitto, nyt vain odotan. Ja se on varmasti joku maailman turhin viesti joltain maailman turhimmalta ihmiseltä. Mrhh!

Tänään minulla on työhaastattelu, minun siis tulee olla järkevä ja jokseenkin vastuullisen oloinen. En tiedä olenko. Minun tekisi mieli kuunnella sadetta (mutta hemmettivieköön ei sada) ja kirjoitella jotakin turhaa. Nyt en kuitenkaan sitä saata tehdä, sillä tunnin kuluttua minun tulee istua jonkun tädin edessä ja kertoa, miksi haluan niin kovasti olla iltapäiväkerhotäti.

Tämän tunnin siis ajattelin tuhlata yleiseen pöhköilyyn. Toisin sanoen istun tässä koneen ääressä ja mietin, että voisin keittää teetä tai mahdollisesti syödä kalakeittoa. En luultavimmin tee kumpaakaan. Saattaisin ehkä kommentoida jonkun ihmisen kuvatekstiä, sillä se on kerrassaan hauskaa. Tsihihii!

Mutta nyt en jaksa enää kirjoittaa!

Mikko, tuo mölliäinen, nukkuu ja kuorsaa. Minä taas möllin koneella, koska... niin miksi ihmeessä nyt möllötänkään tässä. Huoh.

Ajattelin pissistellä ylihuomenna (tai siis lauantaina eli huomenna) lampirokissa vauhdikkaasti. Aion siis juoda hittovie kolme siideriä ja oksentaa päälleni sekä itkeä meikit poskille. Sen jälkeen suuntaan sheikkaamaan äässiä, koska olen niin iäkäs, ettei minua käännytetä baarin ovelta. Jos se oksu tulee niin sitten voidaan kyllä evätä tuo minun baareiluni juu.

Nyt menen tökkimään tuota mölliäistä sukkapuikolla korvaan, jotta se siirtyisi ja antaisi minulle tilaa.

Tänään tunnen itseni hyvin saamattomaksi ja huonoksi, sillä kaikki ovat aloittaneet koulun. Minä en ole, eikä ole töitäkään. Hittolainen. Ja muutenkin väsyttää ja Mikkokin nukkuu. Ja ja ja.

Taidan kaivaa nenääni ja olla onnellinen, etten kaiva korvaani. Ei tässä muu auta!

Kaikille, joille en ole vielä hehkuttanut/joita jossain määrin kiinnostaa, mainittakoon, että minulla on uusi ihana poiccis. Oleilen hänen luonaan parasta aikaa ja olen hyvin onnellinen. Riemuitkaamme kaikki tästä!

Elämäni on hetken jopa ollut tapahtumarikasta. Alkukesän olin töissä puistotätinä. Työ oli viihdyttävä ja vahvisti käsitystäni kotiäitiyden auvosta. Minusta ei valitettavasti olisi tuohon todella kunnioitettavaan ja hienoon työhön, tulisin hulluksi.

Työrikkaan alkukesän jälkeen lähdin reivaamaan. En minä siitä jaksa niin kovasti hehkuttaa, kun kaikkia vaan rupeasi vituttamaan, kun mulla on ollut erikivaa. Hienoa oli ja hengissä selvittiin. Siinä pääpiirteittäin koko juoni. Ei kai sitä tarvitse muuta kertoa. Ai niin yksi tärkeä momennti: miltei oksensi Bratislavassa. Joo, eipä muuta.