IRC-Galleria

Tunnen itseni hyvin slaavilaiseksi, sillä syön juuri hapankaalia. Siinä on paljon hyviä ravinneaineita, sanoi äitini, tuo viisas ja muutenkin paras terveydenhoitaja. Pahin vitutus on ohi. Tosin minut herätettiin tänään jumalattoman aikaisin (klo. 7.49) mutta syy oli hyvä, joten en piittaa siiitä. Olen nyt rikas nainen, sillä isä päätti tukea abiristeilyäni huomattavalla rahasummalla. Tanssikaamme riemusta. Jatkan hapankaalin syömistä.

Perkele, nyt tämä lautanen on ihan liila sen tyhmän hapankaalin takia!!! (Oikeutan itselleni nuo kolme huutomerkkiä!)

Vituttaa. Ruotsin kuuntelu meni totaalisen huonosti ja muutenkin on suhteellisen tympeä olo. Kuuntelussa tosin lähestulkoon viilsin ranteeni lyijytäytekynän lyijillä. Oli hieman onnetonta.

Tänään vietin laatuaikaa tietokoneeni kanssa ja se tilttasikin vain kerran. Oi tätä riemun määrää! Leikin myös kuvankäsittelyohjelmalla, mikä oli erikivaa. Nyt voisin oikeastaan siirtyä suihkuun, mutten jaksa, joten luultavasti teen jotain älytöntä, mutta hieman hauskaa.

Päätin tänään kaksi asiaa: minusta ei tule kotirouvaa eikä matemaatikkoa. Minusta nuo ovat aika oivaltavia ajatuksia. Lisäksi ne kaventavat ammatinvalintamahdollisuuksia ja se on hienoa, koska nyt meille kaikille tyrkytetään mitä ihanimpia koulutusuria. Hienoa, tiedän ainakin kaksi alaa, joille en ryhdy.

Lisäksi voi olla, etten myöskään ryhdy siivoajaksi, sillä en pidä siivoamisesta. Sotkijalle taas ei varmaan satele hillitöntä määrää työtarjouksia. Huoh. Olen siis samassa jamassa kuin aiemminkin, en tiedä mikä minusta tulee isona. Kurjaa.

Jee! Olen nyt virallisesti vanhennut jälleen yhden vuoden (tai no oikeasti en, sillä olen syntynyt klo. 18.35). "Syntymäpäivälahjaksi" sain ruotsin prelin. Miten hurmaavaa. Mun ei oikeasti kannattais kirjottaa ruotsia... aineen taso oli aika matala. Mutta ei anneta sen haitata! Kyllä tässä vielä ehtii oppia! (Just joo!)

Olen muuten huomannut muutamia kriittisiä asioita vanhenemisesta. Enää en osaa nukkua päiväunia O_O IIK! Ja viime juomingeista sain elämäni ensimmäisen krapulan, nyyhks! Ei hyvin mene.

Vietän viikon päästä 19-vuotissyntymäpäivää. Summaan siis asiat, jotka olen menneenä vuotena kohdannut:
- Baarielämä (vaikka sitä alaikäisenäkin tuli vähän harrastettua)
- Ylioppilaskirjoituksilla uhkailu
- Yo-kirjoitusahdistus
- Kirjoittamisenvaikeus (yhdyssanat roks!)
- Erilaiset puhevaikeudet (oikeasti joskus on vaikea tuottaa järkeviä sanoja)
- Baarikengät (useista yrityksistä huolimatta, en vieläkään omista sellaisia)
- Koulun, kavereiden ja seurustelun mahdoton yhtälö

Varmaan muutakin on tullut eteeni, mutta joko kouluväsymys tai muu sekava olotila on huuhtonut ne mielestäni. Nyt retkeilen laskemaan matemaattisia laskelmia eli siis oikeasti menen matikan iltalaskuihin...

Olipa äärimmäisen jännittävä päivä. Hengailin koulussa kokonaiset 4 tuntia ja opin... no ainakin sen, että Andersen ja Anderson ovat eri tyyppejä. Kuka ääliö sekoittaisi herra Hans Cristianin ja Pamelan. Köh, en minä ainakaan.

Nyt vietän kotona luppoaikaa. Tosin oikeasti minun pitäisi opiskella ja olla ahkera, mutten jaksa. En saanut kaupasta edes karkkia tai muuta kivaa, kun olin unohtanut rahat kotiin. Surkeaa! Noh ehkä otan torkut tai sitten teen jotain muuta hulppeaa!

Jee! Joulu! Mahtavaa! Jipii!

Yllättävää, että mua väsyttää taas. Tämä on kummallista, mua väsyttää käytännössä katsottuna aina. En taida olla ikinä pirteä. Hmm. Mystistä! Tralalaa. Menen tästä kuitenkin leikkimään uusilla joululahjoillani! Jei!

Tänään alkoi loma. Väsyttää ihan pirusti. En millään jaksaisi lähteä stadeniin moikkaamaan ihqpoiccistani. Taidan mennä niille nukkumaan. Njäh.

En kyllä ymmärrä, miten väsyttää ja ärsyttää vaan kaikki. Ehkä koen nyt pahimpia teiniangstivuosiani. Ei voi tietää.

Elämäni on maailman mielenkiintoisinta, siksi ajattelinkin avautua siitä teille kaikille. Mahtavaa, siis aivan huippua suoraan sanottuna.

Siis oikeastihan tätä ei kannata lukea, koska elämäni on varsin tapahtumaköyhää ja väritöntä. Mutta jos turha jauhanta kiinnostaa, niin tässäpä tätä.

Siivosin tänään vihdoin huoneeni. Minun on pitänyt tehdä se viimeiset kaksi kuukautta. Tai ehkä pitempään. En osaa olla siisti. Sotken paikkoja kuin joku pieni hullu hamsteri, joka pureskelee pahvilaatikon pieniksi palasiksi ja levittää palat ympärilleen. Kaikkien selkeydeksi tahtoisin nyt mainita, etten suinkaan pureskele pahvilaatikoita, vaikka ei se taitaisi ketään yllättää vaikka pureskelisinkin. Nyt olen luultavasti maininnut sanan "pureskella" tarpeeksi useasti. Ihkua.

Tein siivotessani upeita löytöjä. Löysin kasan likaisia parittomia sukkia, unohtuneita koulupapereita, yöpuvun housut ja mikä parasta: ruotsin kirjan. Pääsenkin sulavasti aasin siltaa käyttäen opiskeluun. Niinpä niin. Nytkin pitäisi tuota asiaa tehdä. Hmp.

Nyt sain puhelinsoiton. Menen.