Voiko elämä oikeesti irvailla minulle yhtään enempää? (no okei, ehkä vois mutta kuulostaa tarpeeks dramaattiselta alulta) Aamulla tallustelin koululle (tai no, Lyseolle) ja olin kerrankii niin pirteellä ja ilosella tuulella ettei mikään voisi sitä lannistaa. Nohh, tietysti saan tietää että meillä oliski sanakoe! Enhän minä ollu yhtään lukenu kun edellisenä iltana oli ollut konsertit ja pelit. Ja mitä kohtalonivaa oikeesti; sanakoe oli kappaleesta Nur keine Panik! (=Ei paniikkia).
Naureskelin kyllä vaan koko jutulle ja sainpa hyvät pisteetkin kaikesta huolimatta. Siinä niitä armeija-aiheisia sanoja kirjustellessa tuli hirveä mieliteko kuunnella Meiju Suvaksen Kun lähdet armeijaan -kipaletta. :D (Mistä tulikin mieleeni etten oo vielä kuunnellu sitä!)
No, toinen asia joka todisti ironian olevan olemassa.. Haaveilin kaksi kokonaista päivää niistä täytelakuista mitä saa markkinoilta ja päätin että nyt torstainapa ostan. Mutta eikös vaan hampaaseen ala koskemaan justiin torstaina! nooooo, ostin lakuni silti. Minuahan ei pysäytetä niin helpolla...
Eipähän siinä, nyt koneet kiinni ja opiskelun pariin.