(warning: killerstuff)
Olipa kerran pieni karvainen möykky, jonka nimi oli Antrasiitti. Hän eli suuren kaupungin viemäriverkostossa, pieni pökäle matkasi kohti tuntematonta. Tämä tuntematonhan osoittautuikin Uotisen Jormaksi sukkahousuissa, mutta ei siitä sen enempää.
"Pöljäkinhän sen älyäisi!" huusi Mauno Menninkäinen. "Täällä on melko viileää!" Onneksi ei sentään jäätävää, sillä useimmiten on epämiellyttävää olla jos nenänpäästä roikkuu jääpuikkoja... Noh, sulaahan se sekin ja jääkarhut hukkuu...
Mutta mitäs pienistä! Sehän on pelkkä pökäle. Virta vie sen kyllä mennessään. Ja niinhän siinä kävikin. Veden pinnalla kelluessaan ainoat ajatuksensa olivat: "Jee olen koskenlaskija!" Ja tykkään koskenlaskijajuustosta! Pian hän kiipesi Alpeille laskeakseen suksilla alas. Ja niin hän viiletti pitkin karvaista rinnettä suoraan surman suuhun.
ja toinen:
Terve!
Minä olen Santeri, olen pieni hevaripoika. Joka oli kyllä yllättävän seksikäs :D ja hän olikin varsin masentunut pieni särki. Särkihän on paras ystäväni. Yhdessä kuuntelemme Iron Maidenia ja itkemme verta. Ohhoh! Kohta sitä on niin paljon että hukumme siihen! Ja niin he hukkuivat.
:D Yhdistettiin luovuutemme, eikö ooki hyviä? meistähän tuleeki lastenkirjailijoita ja aateltiin käyttää tätä metodia.