tultu taas riideltyä PIKKASEN... En tykkää riidellä (enään, ylästeella se oli mun lempi puuhaa) sanon vaan asioita mitä kadun myöhemmin.. joko ne asiat on semmosia jota en tarkoita tai sit semmosia mitkä on totta mut en olis halunnu kertoa..
seuraukset ja tunteet jälkeenpäin riippuu tietty siitä kenen kanssa riitelee.. Onko äiti tai isä, kaveri tai poikaystävä vai onko se ihan tuntematon.
Pahiten luokkaavat ne kenestä välittää eniten. Kuitenkin perheen sisällä riidellään silleen hallitusti ja nätisti (ainakin meillä). Ei haukuta tai käydä käsiks (no nuorempana minä ja broidi otettiin aika kovaa yhteen ja kuristettiin ja lyötiin toisiamme, mut ei me enään..) se on silleen hallittua. Ja asiat voidaan sopia ja unohtaa nopeasti.
Kavereiden kanssa riitely on... hmm.. en kyl oo pitkään aikaan riidelly kenenkään kaverin kanssa.. mut asiat pitäis ainaki pystyy puhuu selväks ja sit olla taas kavereita... riippuu tietysti vähän mistä sitä riitaa on syntyny, mut jos selkään puukotuksia ei lasketa, niin kyllä kaverit aina selvittää riidat..
Tuntemattoman kanssa on ehkä helpointa ja samal vaikeinta riidellä. Sille voi sanoa ihan mitä tahansa eikä tunnu yhtään pahalta eikä tarvitse pelätä että se jättää... toisaalta tuntemattomasta henkilöstä ei tiedä mitään. Ei mitään mitä vois heittää päin namaa.. Tosin tuntemattoman kanssa riidellään silleen ehkä asiallisemmin kuin toisten kanssa. Keskitytään vaan siihen yhteen juttuun mistä nyt tuli riitaa, ei vatvota mitään menneitä eikä toista pysty silleen loukkaamaan. tai ei ainakaan kukaan tuntematon mua loukkais jos tulis jotain hyppii mun silmille, eihän se mua tunne eikä se silloin voi tietää...
Poikaystävän kanssa on inhottavinta riidellä. Ainakin jos sen on päästäny "liian" lähelle. Mulla ainaki on silleen etten oikeen halua päästää ketään liian lähelle mua, ku sit kummiski tulee loukatuks.. Luotan vain harvoihin valittuihin... ja hassuinta on että joskus jollekkin ihan ventovieraalle on paljon helpompi puhua ongelmistaan ku jollekkin kaverille tai poikaystävälle. esim. se sälli joka silloin odotti samaa junaa ku minä siellä pasilassa silloin sinä yönä ku ex ja sen kaveri vietiin putkaan. Tai uus luokka kaveri jonka kans oltiin kahvilla ja molemmat avauduttiin meidän entisitä suhteista...
Noniin takas asiaan.. elikkä poikaystävän kans on hirveintä riidellä. Kaikki mitä se sanoo loukkaa.. ja ainakin mua jää vaivaamaan sellaset kommentit mis verrataan ex tyttöystävään ja silleen et mä olisin huonompi... tietty se sanoo noi jutut suutuspäissään eikä se niitä tarkoita.. mut silti jää vaivaamaan. Poikaystävän kanssa pitäisi AINA riidellä silleen asiallisesti, mut jostain kumman syystä se ei IKINÄ onnistu. kiehuu aina yli. JA kun mulla vielä pitkävihainen avo (mä en oo pitkävihainen) niin asiat mutkistuu vaan enemmän. Välillä tuntuu ku ei millään pystyis selvittää koko juttua. Vaik yleensä riidat alkaa tyhmistä ja typeristä jutuista :)
Sanotaan et riitely puhdistaa ilmaa... totta... enkä mä haluis semmost kaverii kenen kans ei vois riidellä ja olla eri mieltä (enkä semmosta poikaystävääkään). Kyl pitää pystyä riitelemään ja SOPIMAAN... Riitely kuuluu elämään.. ja sopiminen kans.
kun riitelystä tulee paha mieli tarkoittaa se että pitää yrittää sopia. Jos sensijaan riitelyn jälkeen ei tunnu miltään niin kannattaa unohtaa koko juttu ja koko ihminen kenen kans on riidelly... Ei se ihminen kuiteskaan mitään sulle siinä tapauksessa merkannut eikä semmosten ihmisten kans tarvitse elää, eikä semmosia ihmisiä tarvitse olla sun elämässä. Ne on turhia ja käytät niitä vain hyväkses.
Näin mä nään sen...