miten on niin hirmu vaikeeta nousta sängystä?? ja miks mikään ei oikeen kiinnosta?? ei jaksa innostua...
voihan sitä aina esittää et on innostunu ja iloinen... mut ei sitäkään jaksa kauheen pitkään.
Tänään kummiskin pääsin kouluun... teillle ehkä pikku juttu, mut mulle ihan ylpeyden aihe. Nyt ku viel huomennakin jaksais nousta aikasin ja mennä tunneille..
ärsyttää ku tuntuu siltä et kukaan ei silleen arvosta mua... eikä nyt mikään ihme ku en mä tee mitään kenenkään/minkään eteen.. pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja hypätä taas takas elämään.. ei tää tälleen voi jatkua... ollu tämmöstä jo vuoden.
Tietty täs vuoden sisäl on ollu paljon hyviäkin hetkiä... ja elämä hymyilee... mut jotenki tuntuu et tunteet heittelee liian rajusti.. välillä mikään ei kosketa ja toisaalta kaikki tuntuu pahalta, tai jotenkin ylitsepääsemättömältä..
emmä tiedä... ehkä mä vaan taas liiottelen mun pahaa oloa... on semmosia joilla OIKEESTI on joku hätä ja mä tässä luulosairaana valitan.. Ihme juttu kuitenkin tää ihmisen pää..
Eikä muuten auta yhtään et käydään koulus läpi kaikkii mielisairaus keissejä... kuvittelee vaan sit et kaikil ympärillä on joku vika... ja et mul on... pelottavaa.
migreeni on taas lisääntyny... must tuntuu et tää "masennus" ja toi migreeni pohjautuu stressiin... siks haluisin OIKEELLE LOMALLE.. jonnekkin kauas pois. Ei olis kouluu eikä duunii.. toisaalt must tuntuu et mun vaan pitäis olla kunnol koulus ja duunis ja sit kaikki olis taas hyvin... emmä tiedä... jotenki ulkoset paineet tuntuu niin kovilta.. vaikka ne itseasiassa ei ole. Kyllä mä tiedän ettei ne oo... mut jotenki vaan tuntuu siltä..
Jos en oo hyvä jossain en tee sitä ollenkaan... (en oikeesti ajattele tälleen... tai en ainakaan yleensä.. tänään ajattelen)
nyt tunnille...