IRC-Galleria

oonkattonu pikkasen noit bodyjam juttuja... haluisin kyl alkaa käydä tunneil.. pitää nyt viel kattoo mis niit järjestetään ja onko varaa...haluun kyl... väsyttää... Koirat pitäis viedä...

selailin äsken noita mun vanhoja dogsitter kurssin muistiinpanoja... tuli semmonen hyvä olo En oikeen tiedä miks... sama juttu aina sillo ku siivoo ja löytää jonkun vanhan koulu vihon, päiväkirjan tai valokuvan. On vaan pakko jäädä tutkii ja muistelee kaikkee mitä silloin puuhaili

Äiti löys pari viikkoa sitten jonkun mun vanhan vihon ku se siivos kellaria. Se vihko oli mun ja Wozonin päiväkirja. Siin luki kaikkee kivaa Wozonista ja mitä kaikkee me oltiin tehty yhes. Vaik kyyneleet valu pitkin poskia ja pala kurkussa vaan kasvoi oli silti PAKKO lukee kaikki mitä olin siihen kirjoittanut. Siitä tuli semmonen hyvä tunne. Lämmin ja samal haikee, mut silleen hyvällä tavalla haikee... vaikee selittää...

Nytkin istun möykky kuskus ja kyyneleitä vastaan taistellen täs
Se koira oli mulle TODELLA tärkeä vaik se ei ollutkaan mun oma, pidin sitä mun omana... Vaik sen vanhoil päivil en huomioinu sitä niin paljon ku ennen... en vieny sitä lenkille enkä menny muuten vaan kattomaan sitä. Jotenkin pidin sitä itsestään selvyytenä. Et aina kun mennää serkuille tai saareen nii Wozon tulee innoissaan vastaan ja et sitä silloin aina pystyis rapsuttaa ja halaa... Silloin ku hankin oman koiran Wozon oli jo aika huonossa kunnossa ja tunsin (tunnen vieläkin) syyllisyyttä et otin koiran vaik Wozon oli kipee.. vaik tiesin et Wozon voi huonosti keskityin vaan Pontuksen ongelma käyttäytymiseen.. en sit ikinä ehtiny mennä kattoo Wozonia... sinä päivänä kun mun piti mennä sinne suoraan koulun jälkeen nii Wozon oltiin lopetettu aamulla. Luin viestin ku pääsin koulusta. Se oli kamalaa... Onneks pikku veli soitti ja yritti jotenki lohduttaa. Myöhemmin se sano etten saa itkee sille puhelimes ku se ei silloin voi lohduttaa mua kunnolla..

Oon miettiny et mitenköhän mä pärjään sit ku omat koirat joudutaan lähettää sateenkaaren toiselle puolelle... Tulee olee TODELLA vaikee päätös sit ku se on tehtävä. Ku joutuu ite päättää et milloin se tehdään, ihan ku leikkis jotain jumalaa. Yhen tutun ei tarvinnu ite päättää... Yhtenä päivänä kun ne oli kävelyllä, koira oli vaan käyny maakaa lumi kinokseen eikä sitten enään noussut. Se kuoli vanhuuteen, ei vaan enään jaksanut... En sit tiedä onko se jotenkin helpompaa.. koiralle tietty paljon kivempi jos saanu elää ilman sairastelua ja kipua... mut miten sit omistajalle. Kauheeta vaan huomata jonain päivänä ku tulee kotiin et koira makaa kuolleenna...

Mullehan tuli itku jo silloin ku vein Pontuksen sinne häntä leikkaukseen ja kun se nukutettiin. Kun se katsoi mua sen ihanilla silmillä eikä tajunnu mitä sille oli tapahtumas ja miks annoin sen tapahtua. Miks annoin ventovieraitten ihmisten pistää sitä ja viedä sen voimat.. en tiedä ajatteliko se oikeesti niin, mutta siltä se tuntui kun se katsoi mua. Ihan ku olisin pettäny sen. Se oli kauheeta.. sevaikutti niin loukatulta... eihän se ymmärtäny...

Huih, ei mun pitäny alkaa ajattelee tämmösiä surullisia juttuja.

Mun pitäis hankkia joku harrastus.. joku muu ku noi koirat
BODYJAM vois olla KIVAA! Pitää kattoo missä niit tunreja pidetään... pääsis sit vähän TANSSII!!!

Miks kaikessa pitää kilpailla?? Telkkarissa kilpaillaan nopeudessta, pituudesta menestyksestä ja kauneudesta. Kilpaileminen alkaa jo ihan lapsena. Kilpaillaan siitä kuka juoksee kovimpaa jne. tää on ihan normaalia. Eikä siinäkään ole mitään vikaa jos joskus vähän kerskuu taidoillaan tai omaisuudellaan... (vaikka mun mielestä vain lapset tekee silleen ) Kilpailussa ei oo mitään vikaa niin kauan kun se on hallittua ja hauskaa. Huolestuttavaa on se kun kilpailemisesta ja voittamisesta tulee pakkomielle.

Kun kilpailee KAIKKIEN KANSSA (niiden tietämättä) ja on PAKKO VOITTAA. Tällöin kaikki on sallittua. Saa valehdella ja puukottaa selkään, saa teeskennellä ja käyttää hyväkseen. Kilpaillaan älyttömistä jutuista, ja on aina oltava pikkasen parempi kuin toinen tai edes uskotella toiselle että on parempi (vaik ei toinen edes pidä tilannetta kilpailuna).

Jos toisella on 3 hyvää ystävää niin tällä yhellä pitää olla 4 erinomaista ystävää, tai sit ainakin uskotella toiselle että näin on. Jostain ihmeen syystä joillekin tulee jokin ihme tarva "kaunistella" totuutta. Miks ei ihmiset voi olla tyytyväisiä omaan elämäänsä ja itseensä?? Oma PAREMPI elämä ja minä saavutetaan toisia ihmisä loukkaamalla ja valehtelemalla niille. Siltikään hyvä olo ei kestä kauaa eikä elämä hymyile. Masentaa ja itsetunto lähenee pakkas asteita ja muutenkin pitää olla pikkasen välinpitämätön. Säilyttää se COOL

Varmaan vaikeeta ja nakertavaa elää valheessa ja sen kanssa et on ehkä jopa satuttanu jotain pahasti vain oman egon pönkittämiseks... Kaikki siks et haluais olla PAREMPI kun TOI! älytöntä. Lapsellista käytöstä toi oman egon pönkittäminen toisten kustannuksella, loppupeleissä se kostautuu vain itselleen. Uskon karmaan, ja "trefaldighets lagen"

Lopettakaa se teeskentely ja esittäminen. Pitäkää kiinni siitä mitä teil on, niistä aidoista piirteistä ja antakaa mennä! olkaa nyt herra jumala OMA ITSENNE. lopettakaa se todistelu että olette olemassa ja ja että olette erikoisia ja tärkeitä ja haluttavia! ei kukaan halua feikkiä ihmistä. Aidoista pidetään.

KYLLÄ SUT HUOMATAAN KU OOT VAAN ITTES!!! niih.. ettäs tiedät!

Elikkä tänää lyödään kaupat kiinni ja parin viikon pääst UUS auto pihassa JEE!
ei tullu volkkaria mut toi on parempi... corolla -06, eli ihan uus
yietty velaks tuli... mut kyl se hoidetaan pois... maksu aikaakin ku on... ONNEKS!

Eilen siis poistettiin ne tikit Pontuksen hännästä... eka vähän vaikeuksia, mut ku lopuks oltiin kolme ihmistä sen koiran kimpussa nii kaikki meni hyvin Koirista puheen ollen nii en oo nähny Hanna hauvaa pitkään aikaan en sen jälkeen ku otin ton Pontuksen... Pitäis varmaan käydä kattoo sitä... mut voi mennä vaikeeks KOLMEN koiran kanssa... ja näistä kolmesta kaks ärtsyä narttua ja yks hulivili uros

tänään tein sit sitä mustikka piirakkaa nam... jouduin tekee tupla satsin.. enkä mä löytäny meidän mittoja.. (dl) mut ei se mitään saa nyt kattoo mitä tosta tulee... toivottavasti hyvää.. Broidi tulee maistaa. Sil on harkat puol viis nii se tulee tänne chillaa siks ajaks. En oo nähny broidii pitkään aikaan... tai no, näin mä se sunnuntaina, mut en silleen kunnolla.

Meillä oli myyntiryhmäpalaveri eilen... ei näytä hyvältä

Kalle tuli eilen kassalle ja kertoi ostaneensa mulle kukkia... ne kukat on jotain 1,5m.. okei.. ku tulin kotiin nii se oli ostanu jotain viherkasveja. TOSI SIISTEJÄ oikeesti tosi kivat. Ku ei toi mun pikkunen kaktus tätä meidän kämppää oikeen korista Nyt ku viel pääsis ikeaan ostelee vähän tauluja, hyllyjä ja bambuja nii sit olis kiva. Ja sit ku viel sais pidettyy tän kämpän siistinä.. NE ON NE KOIRAT JOTKA SOTKEE! heh.. joo joo... en oo maailman siistein ihminen, mut mä olen ainoo joka imuroi ja siivoo tääl. Nii pakko siivoo pari kertaa viikos. Näkisitte vaan miten mä biletän tääl imurin kans siivoominen on paljon kivempaa ku kuuntelee musiikkii ja tanssii samal ... ainii... pitäis viel ostaa tuolit keittiöön.. hitsi ku ei oo varaa kaikkeen.. pitää priorisoida... eli hyllyty ja bambut! ja joku kiva matto olkkariin... tiedän jo millasen haluan, mut siihen jää kaikki koirankarvat kiinni, nii se ei oikeen silleen oo hyvä..

Nyt tuntee jo piirakka tuoksun njam!

tänää äidille.. se poistaa Pontuksen tikit hännästä... tekstasin eilen Pontuksen entisille omistajille, mut ei oo vastannu..

oli ihan kivaa.. käytii kattoo ihan kiva pätkä

kävin siis leffas semmosen kans ketä en oo nähny aikoihin... ja voi sanoa että meillä on ollu "lievästi" tulehtuneet välit... saa nyt katsoa mitä nyt tapahtuu. Mulla oli ainakin kivaa. Puhuttiin ja naurettiin eikä ollu mitään kiusallisia hiljaisia hetkiä. Niitä mä nimittäin vähän pelkäsin.. Ettei kummallakaan olis mitään sanottavaa ja vaan istuttais tuppisuina. Mut ihan hyvin se meni.. siis mun mielestä. Ja näytti siltä että kaverillakin olis ollu ihan hauskaa.. en sit tiedä..

Tuntuisi niin hyvältä kun vaan saisin painautua sun syliin,
porautua sun kainaloon ja itkeä.
Mut en pysty. Etkä sä edes antais.

Itku on merkki heikkoudesta.
En voi paljastaa sitä etkä sä osaa lohduttaa.

Kaksi tunnevammaista yhdessä... tuleeko kestämään??


Jos joku pääsee satuttamaan sinua pahasti,
tiedät että välität siitä.
Jos sama henkilö pyytää sinulta aidosti anteeksi,
tiedät että hänkin välittää sinusta.


syvällistä runoilua...

tänään siis leffaan kiva kiva...

ulkona TOSI kylmä ei ehditty ollaedes viittä minuuttia ulkona ennen ku Pontus halus takas sisään ja bogie nosteli tassuja... Pontukselle pitäis hankkia takki... joku lämmin ja vedenkestävä... tolle on vaan niin vaikeet löytää jotain hyvää takkia... Piienille koirille kyl löytyy kaikkee aamutakista frakkiin mut tolle koiralle ei tahdo löytää edes takkia! outoa.

tässä pieni lista... (outoja) juttuja mitä olen maistanut:
koiran ruokaa (varmaan kaikkia eri merkkejä.. pitäähän sitä tietää mitä koirillensa syöttää)
koiran keksejä ja suklaata (näitä varmaan kaikki on maistanu)
ruohoa
tussia (siis sitä väriä mitä laitetaan sinne sisälle)
pimeessä loistavaa nestettä (luulin et se oli maitoa... älä kysy... olin kännissä <outo>)
päärynä pommia lillykin maistoi silloin mökillä

äää... nyt en enään muista... mulla oli pitkä lista... mut nyt en enään muista.. höh!

voi elämä.... Taas toi koira flippas... kävi kiinni käteen... onneks ei tullu mitään pahaa jälkeä... mut sattuu ihan vitusti saa nyt kattoo et minkä näköinen tää käsi on parin tunnin päästä... et tuleeko paljonki mustelmia. vaan yks haava ONNEKS. Ja sekin aika pieni... syvä mut pieni.. vasemman nimettömän kynsinauha revenny kokonaan.. Jos ei tuu mustelmia niin nää haavat voi ihan hyvin pistää jonkun muun piikkiin... vaik et jäi kassan väliin (vaik se periaattees mahdotonta... siis et siit tulis tämmönst jälkee) tai et mattoveitsest ku hyllytintavaroita....

Jos avo saa tietää nii se pakottaa luopuu koirasta en mä halua siitä luopua... ja nyttenki se on käyttäytyny ihan hyvin jo monta viikkoa. Ja kyl se nyttenki ties et se oli tehny väärin. toruin sitä ja se rauhottu. Käveltiin kotiin ja kun tultiin ovelle ja olin vetämäs avaimia taskusta nii se meni ihan kyyryyn... luuli kai et aioin lyödä sitä (sitä siis aikasemmis kodeissa lyöty).

pitää vaan pitää tiukkaa linjaa... ei enää makoilee sänkyyn ei enää paijauksia sohvassa... pitää taas aloittaa ihan alusta. ei koira sais purra ihmisiä. tääkin jupakka alko siitä ku en antanu pontuksen mennä yhen tädin luo joka aina antaa sille karkkia. Sit se vaan kävi kävi päälle. Onneks se rauhottu heti ku sain kiinni sen kaulapannasta eikä tullu uudestaan kimppuun ku päästin irti (silleen se teki silloin alussa).

Miks se tekee tälleen?? selvästi se testaa omaa asemaansa meidän laumassa. mut millä muilla tavoilla voin sen sille näyttää? Se kävelee viimeisenä ulos ovesta ja sen pitää odottaa lupaa et saa syödä. Käskyt viedään AINA perille... taitaa lepertely nyt sit loppua kokonaan... ei oo enään mun mussukka vaan KOIRA.

Ulkona muuten tosi kylmä.. täällä -12 ja TUULEE.. venäjäl -25... huomiseks kuulema luvattu viel kylmempää... ja mä ku just toivoin et koht tulis kesä.. no, kyllä se sieltä vielä tulee...

tulipa tossa mieleen että älkää tekää tuu hyppii mun silmille... katkon teidän polvet mun kung fu potkuilla... heh

ei... mut mul on vaikutusvaltaisia ystäviä.... vinki vinki... heh..