IRC-Galleria

laukustani löytyy kolikoita
ja miesten numeroita
muutama valkoinen valhe
ja lääkkeet moneen särkyyn

Nimeni on Chris,
olen kolme.
Silmäni ovat turvoksissa.
En näe.

Minun täytyy olla tyhmä,
minun täytyy olla paha.
Mikä muukaan olisi voinut
tehdä isän niin vihaiseksi?

Toivon että olisin ollut parempi,
toivon etten olisi ollut ruma.
Sitten ehkä äitini
haluaisi vieläkin halata minua.

En voi tehdä väärin,
en pysty puhumaan ollenkaan
tai muuten olen lukittuna ylhäällä
koko päivän.

Kun olen hereillä
olen aivan yksin.
Talo on pimeä,
väkeni ei ole kotona.

Kun äiti tulee kotiin
yritän olla mukava,
niin ehkä minä saan vain
yhden selkäsaunan tänä iltana.

Kuulin auton,
Isä on palannut
Charlien baarista.

Kuulen hänen kirouksen,
nimeni on sanottu.
Painan itseni
seinää vasten.

Yritän piileksiä
hänen pahoilta silmiltään.
Olen niin peloissani nyt,
alan itkeä.

Hän löytää minut itkemästä,
kutsuu minua rumilla sanoilla.
Hän sanoo, että on minun vikani,
että hän kärsii töissä.

Hän läimäyttää ja lyö minua
ja huutaa minulle enemmän.
Pääsen vihdoinkin vapaaksi,
ja juoksen ovelle.

Hän on lukinnut sen jo,
ja minä alan karjua,
hän ottaa minut kiinni ja heittää minut
kovaa päin seinää.

Minä putoan lattialle,
luuni melkein murtuneena.
Ja minun isäni jatkaa,
enemmän huonoja sanoja.

'Olen pahoillani!', minä huudan,
mutta se on nyt liian myöhäistä.
Hänen kasvonsa on kieroutunut
käsittämättömäksi.

Se kipu ja loukkaantuminen,
uudelleen ja uudelleen,
Hyvä Jumala, armahda minua!
Lopeta se, kiltti!

Ja hän viimeinkin lopettaa,
ja suuntaa ovelle.
Sillä välin kun makaan siellä liikkumattomana,
loikoillen lattialla.

Nimeni on Chris,
olen kolme vuotias.
Tänään isäni
murhasi minut.



'Isä, se sattuu.'
Ainakin viisi lasta jokainen päivä kaikkialta maailmasta kuolee lasten pahoinpitelyn takia.

Pipo.

Mä katson ihmisvilinää, sen ulkokuoren läpi nään,
niin hiljaa maailma muuttunee.

olethan turvassa
missä sitten meet

Sellaisia jotka eivät ehkä koskaan oo kokeneet olevansa mulle niin tärkeitä, mutta jotka silti ovat. Sellaisia jotka eivät tiedä että ajattelen, sellaisia joita tahtoisin halata ja joilta tahtoisin kysyä että mitä kuuluu.

Sellaisia joiden kanssa voisin taas leikkiä laivaa ja juosta pitkin pihaa ja olla ihan lapsi ja ne ymmärtäisivät. Sellaisia joihin mulla on ihan erityinen side vaikkei sitä ehkä huomaisikaan koska ei koskaan nähdä tai edes jutella, ollaan vaan .. olemassa.

On ikävä.

--

Hän taas tanssii tahtiin valssin
lehmus tuulessa huokailee
vanhan talon puuseinää
aurinko salaa suutelee

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin

Murtuu huulet kylmän talven
kaiken alkaa hän uudelleen
jostain kuulen tutun laulun
hänen tiedän taas palanneen

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin

Lapset laulaa suvivirren
kuin vanhus maa huokailee
ensimmäisen leskenlehden
hauraat silmät hän aukaisee

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut takaisin

tavallinen tyyppi
ja tavalliset haaveet
tavallisen tyypin
tavalliset aaveet
hei, sillä laillahan se toimii
maanantai on paha päivä
tiistai ehkä vähän parempi
vähän parempi
ihan vähän parempi
vähän parempi

ja mitä vaikka joku
sua kusipäähän vertaa
sinua on kusetettu
yhtä monta kertaa
hei, sillä laillahan se toimii
illalla me jutellaan
ja aamulla ei enää tunneta
ei me enää tunneta
ei me enää tunneta
ei me enää tunneta

elämästä katoaa
se todellinen puoli
jos on sulle kirosana
murhe, taikka huoli

antaa vituttaa vaan

Ihmissuhteet ovat kuin 1 000 000 palan palapelejä, joissa on pelkkää taivasta.

Hiljaisuus vaihtuu valoihin
Ja kahdet kasvot tuhansiin
Pidä kii jos tahdot vielä hengittää

minulle jää kertomus
joka muistuttaa elämääni
minulle jää ylleni satanut puiden pöly
minulle jää salaisuus
jota en kertonut kenellekään
minulle jää unet, joissa peurat puhuvat

eikä mikään minulle riitä