Suru käy, kysymättä lupaa pöytään istumaan.
Onko meistä toisiamme silmiin katsomaan?
Sinä oot pieni tyttö joka oottaa peläten.
Jätät mulle pitkän pitkän pitkän kaipauksen.
Ei lähtöäs todeksi uskoa vois,
sait äkkiä kutsun luotamme pois.
Näin saapui suru ilmoittamatta,
katkesi elämä odottamatta.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on,
ja kaipuu niin suuri, pohjaton.
Miettikääs, kävin 12 kilometrin lenkillä äskön! :o :'DDD
Metsässä. Korvessa. Kuusessa. Kuuntelin sen aikana varmaan sata200 kappaletta ja mietin ainakin miljioona1000 ajatusta. Ei turhaan oo hyvä olo ♥. Tosin astuin kerran sellaseen ihanaan muta-ansaan ja upposin (uuet valkoset vielä vahaamattomat nahkakengät jalassa joo) puolta säärtä myöten sinne paskaan, mut sit otin kengän pois ja hirtin koiran puuhun ja uitin sitä kenkää vähän hienos kirkkaas metsäpuros niin avót :D!
Joo ja vide toi Eetu <3. Pidin sitä tosi paljon myös irti ja se pysy niiiiin hienosti! Eikä ees karannu yhenkään puppeliinin perään. Ja oisitte nähny ku se spurttaili siellä ja nami, äipän pieni mussukka <3. Nyt se on ihan väsy, sai vähän syötyä niin kaatuu petiinsä ihan rättinä, hih (:.
Pelkään huomista, enhän tiedä milloin sammuu tähdet. Pelkään huomista, enhän tiedä milloin lähdet.
Pelkään tosi paljon tosi monia asioita. En sellasia et pelkäisin vaikka hämähäkkeä (no ihan vähän mut vaan siks et tyttöjen kuuluu vähän pelätä niitä) tai kastematoja (ei tee pahaa koukuttaa niitä tai mitään eikä niitten limasuus okseta yhtään mut sateella kun haisee kastemadot niin se on inhottavaa) tai ufoja (joojoo naurattaa vaan) vaan sellasia erilaisia asioita. Niinku ihmisiä, huomista, itteeni.
Toiset syntyy pelkureiks, toisia ruokitaan pelkureiks. Toiset on vahvoja pelkureita.